Vimpeli

Muinaislöydöt osoittavat, että Vimpelissä on ollut asukkaita jo kivikaudella, tuhansia vuosia sitten. Mutta näillä asukkailla ei ole mitään yhteyttä nykyisten vimpeliläisten kanssa. Pysyvän asutuksen levitessä maamme sisäosiin näyttää järviseutu jääneen varsinaisen heimoasutuksen ulkopuolelle. Ensimmäiset pysyvät asukkaansa on Vimpeli saanut Pohjanlahden rannikon ruotsalaisalueelta. Nämä ruotsalaiset ovat muuttaneet meren yli Suomen puolelle nähtävästi 1100-1200 luvun aikoihin. Sisämaahan he ovat alkaneet muuttaa nähtävästi 1300-luvulla, kun kuningas Maunu Eerikinpoika, joka harrasti "Lapin" asuttamista, v. 1340 antoi julistuksen, jonka mukaan "kristityt saavat mennä sinne asumaan ja siellä vapaasti omistaa itselleen ja perillisilleen alueita".

Vimpeliin ensimmäiset pysyvät asukkaat tuli 1400-luvulla he lienevät lähtöisin Pietarsaaren pitäjän Sokaluodon ja Skatternön kylistä, jossa vanhojen Spangarien ja Strangien sukujen tiedetään asuneen. Näiltä ajoilta ei ole mitään kirjallisia todisteita, mutta kun kolme vimpeliläistä talonpoikaa v. 1546 ja 1548 saivat maakirjat, oli Olavi Matinpoika Spangarilla (Spongare) n. 4,5 ha viljeltyä maata. Tämä oli suhteellisen suuri viljelyspinta-ala, kun tiedetään, että leipävilja viljeltiin silloin pääosin kaskeamalla ja karjanrehu kerättiin suureksi osaksi jokivarsilta, saarista ja luonnonniityiltä. Silloiset maanraivaustavat ja välineet huomioon ottaen lasketaan tämänkokoisen tilan raivaamiseen ja rakentamiseen menneen ainakin kahden sukupolven ajan, josta päätellen asutus on alkanut jo 1400-luvun puolella. Vuoden 1559 veroluettelon mukaan Olavi Spangarilla oli 9 lehmää ja joukko poroja, muun karjan lisäksi.

Saman suuruisia taloja oli Vimpelissä Matti Pekanpoika Strangilla ja Lauri Klaunpoika Sääksjärvella. Nämä saivat omistusoikeuden tiloihinsa ja siten menettivät verovapautensa. Mainittakoon, että mainittuna vuonna maksoivat nämä talot yli 10 hengeltä "nokkaveroa".

Muutakin asutusta Vimpelissä silloin luonnollisesti oli, mutta niiden tilat olivat vielä verovapaita.

Lähde: Kunnallisneuvos Frans Emil Takalan Vimpeli kirjansa alkutekstistä