Ansedel Guiseppe
Minetti
|
Guiseppe
Minetti Syntynyt-Född: [1] . |
|
|
|
|
||
|
|
|
|
|
|
Elämänkertomus/Levnadsbeskrivning
Tiitta Lehtiö 3 November 2019:
Italialainen Giuseppe Minetti toi jäätelön Tampereelle. Minetti
asui perheineen Ratinassa missä tapahtui myös jäätelönvalmistus. Minetin nuori
perhe asettui asumaan Ratinanniemelle (1909). Isä Giuseppe hankki elantonsa
perheelleen muusikkona. Minetin talossa asui myös muuan venäläinen, joka teki jäätelöä,
“marooshia”, kuten silloin sanottiin. Häneltä Minetti ilmeisesti sai idean
aloittaa valmistamaan jäätelöä, mihin hän ryhtyikin v. 1919. Jäätelön
valmistuksen kaikki salaisuudet eivät olleet heti tiedossa, joten vasta monien
yritysten ja epäonnistumisien jälkeen Giuseppe ja Tilda onnistuivat
valmistamaan ensimmäiset jäätelönsä maisteltaviksi. Minetin jäätelö tuli heti
suosituksi ja lukuisien Italian vierailuidensa ansiosta Minetti kehitti
jäätelönvalmistustaan ja reseptiikkaansa yhä entistä paremmaksi. Perheen kaikki
lapset, Marino, Rinaldo, Albino, Marietta ja Adolfo, olivat kaikki mukana
jäätelönvalmistuksessa jo pienestä pitäen. Minetin jäätelöliike alkoi menestyä
ja lopulta jäätelökärryjä oli kesäisin Keskustorilla, Koskipuistossa, Pyynikin
hiekkarannalla, Laukontorilla sekä kirkkopuistossa Klassillisen lyseon
lähettyvillä. Perheen varttuneemmat lapset hoitivat jäätelön myyntiä, mutta
osaksi jouduttiin palkkaamaan vierasta henkilökuntaa.
Giuseppe Minetti itse oli myös yhdessä koiransa Piken kanssa tuttu
näky kesäisin Tampereen katukuvassa jäätelökärryineen. Perheen nuoremmat lapset
kuljettivat päivän mittaan myyntipaikkoihin lisää jäätelöä Ratinasta
ämpäreillä, joissa oli jäitä ja suoloja sulamisen estämiseksi. Iltaisin myyjät
työnsivät jäätelökärrynsä takaisin Ratinaan ja lähtivät taas aamulla viemään
niitä myyntipaikoille. Mitä kuumempi kesäpäivä, sitä kiireempää Minetillä oli.
Vaan kaikkein kiireintä oli vappuna, jolloin muut pitivät vapaata ja juhlivat.
Myös kahvia ja pullaa vietiin myyjille. Jäätelömyyjät tulivat Minetille
kesäajaksi Viipurista ja asuivat myös Minetin luona. Kun jäätelönmyynti laajeni
Kangasalle, vietiin kärryt sinne keväällä ja haettiin syksyllä takaisin.
Jäätelö kuitenkin toimitettiin sinne päivittäin Ratinasta. Minetin jäätelö tuli
suosituksi myöhemmin myös Turussa, jossa hänen vanhin poikansa Marino hoiti
jäätelönmyyntiä. Viipurissa Giuseppe Minetin veli harjoitti myös
jäätelönmyyntiä. Talvisin varastoitiin jäätä, jota sahattiin Pyhäjärvestä.
Minetin pojat olivat mukana tässäkin puuhassa ja silloin tällöin joku pojista
putosi avantoonkin. Jäät varastoitiin Ratinaan maakuoppaan, jossa ne
sahajauhoilla peitettyinä säilyivät kesän käyttöä varten. Minetin
liiketoimintaa oli myös vappuilmapallojen myynti. Hän aloitti sen samaan aikaan
kuin jäätelönvalmistuksen. Hän valmisti itse kaasun ja täytti pallot ja lähti
yhdessä vanhimman poikansa kanssa myymään niitä torille. Kun pallot loppuivat,
tultiin Ratinaan täyttämään uusia. Minetti valmisti myös talven aikana kotonaan
vappua varten vappuhuiskuja ja muuta rihkamaa. Sen aikaisten Tamperelaisten
mieliin onkin pysyvästi jäänyt 1920–1930-luvun
vapputunnelma, jolloin Ratinasta lähti vappuaamuisin liikkeelle Minetin
kuuluisat jäätelökärryt perättäisenä jonona, ilmapallomyyjät suurine pallokimppuineen
ja posetiivari marakatteineen sekä kun siihen sekaan kiekui kukko, kanat
kaakattivat ja lampaat määkivät, oli vappuaaton tunnelma niin täydellinen ettei
enempää saattanut toivoa. Ja kun sitten sitten jäätelökärryt illalla palasivat
takaisin Ratinaan, oli kylän koko lapsijoukko niitä työntämässä jyrkkää mäkeä
ylös Minetin pihaan toivossaan saada edes hieman Minetin jäätelöä palkakseen
avuliaisuudestaan. Giuseppe Minetti joutui lopettamaan väliaikaisesti
jäätelönvalmistuksen vuonna 1940, kun sotatilanteen vuoksi ulkomailta ei voinut
saada jäätelövalmistuksessa tarvittavia raaka-aineita. Nykypäivänä Tampereen
Jäätelöliikkeen toiminta on jo neljännessä sukupolvessa ja alkuperäisellä
Minetin jäätelönvalmistus paikalla Ratinassa sijaitsee edelleen myös yksi
Minetin jäätelökioskeista.
Kuva ja teksti Minetti. Jäätelökioski Alarannassa, Laukontorilla.
Giuseppe Minetti från Italien tog glassen till Tammerfors. Minetti
och hans familj bodde i Ratina, där man också gjorde glass. Minettis unga
familj bosatte sig i Ratinanniemi (1909). Pappa Giuseppe försörjde sin familj
som musiker. Minettis hus var också bebodd av bland annat en ryss som gjorde
glass, "marooshi", som det sades vid den tiden. Från honom fick
Minetti uppenbarligen idén att börja göra glass, vilket han gjorde 1919. Inte
alla hemligheterna med att göra glass var direkt kända, så först efter många
försök och misslyckanden lyckades Giuseppe och Tilda göra sina första glassar
för provsmakning. Minettis glass blev omedelbart populär och tack vare hans
många besök i Italien utvecklade Minetti sin glassframställning och dess recept
ännu bättre. Alla barn i familjen, Marino, Rinaldo, Albino, Marietta och Adolfo,
var alla involverade i att från tidig ålder göra glass. Minettis glassaffär lyckades
och så småningom fanns glassvagnar på sommaren i Centrumtorget, Koskiparken, Pyynikkis
sandstrand, Laukontorg och i kyrkoparken nära det klassiska lyceumet. De äldre
barnen i familjen hanterade försäljningen av glass men de var delvis tvungna
att anställa utländsk personal.
Giuseppe Minetti själv, tillsammans med sin hund Pike, var en
bekant syn med sin glassvagn på sommaren på Tammerfors gator. Under dagen
transporterade de yngre barnen i familjen mer glass från Ratina till försäljningsställena
i hinkar med is och salter för att förhindra avfrostning. På kvällarna drev
säljarna sina glassvagnar tillbaka till Ratina och hämtade dem igen på morgonen
för att ta dem till försäljningsställen. Ju varmare sommardag, desto mera jobb
hade Minetti. Men mest var efterfrågan första maj, när andra var lediga och
firade. Kaffe och bullar såldes också. Glassförsäljare kom till Minetti på
sommaren från Viborg och bodde också hos Minetti. När glassförsäljningen
expanderade till Kangasala togs vagnar dit på våren och hämtades tillbaka på
hösten. Glass levererades dock dagligen från Ratina. Minettis glass blev senare
populär även i Åbo, där hans äldste son Marino sålde glassen. I Viborg sålde
också Giuseppe Minets bror glass. På vintern lagrades och sågades is från sjön
Pyhäjärvi. Minettis pojkar var också inblandade i detta, och då och då föll någon
av pojkarna i vaken. Isen lagrades i Ratina i en grop, där den, täckt med
sågspån, höll sig till sommaren. Till Minettis verksamhet hörde också
försäljning av ballonger på första maj, det började han med samtidigt som han
gjorde glass. Han gjorde gasen själv och fyllde ballongerna och gick ut med sin
äldste son för att sälja dem på marknaden. När ballongerna tog slut kom de
tillbaka till Ratina för att fylla på nya.
Under vintern gjorde Minetti också Valborgspiskor och andra
prydnadssaker. Folket i Tammerfors vid den tiden har alltid kommit ihåg
majsstämningen på 1920- och 1930-talet, när Minettis berömda glassvagnar kom i
rad från Ratina på första maj, ballongförsäljare med stora ballongbuketter och
positivspelare med sina markattor och därtill en tupp som gol, hönor kacklade
och lammen bräkte, det var Valborgsstämning så fullständig att man inte kunde
ha hoppats på mer. Och när glassvagnarna återvände till Ratina på kvällen, sköt
en hel massa barn från byn dem uppför en brant kulle in i Minettis trädgård i
hopp om att få en liten Minettiglass som ersättning för deras hjälpsamhet.
Giuseppe Minetti var tvungen att tillfälligt sluta göra glass 1940, när
krigssituationen hindrade honom från att skaffa sig råvarorna som behövdes från
utlandet.
Idag är Tammerfors glassbutik i fjärde generationen och på den
ursprungliga Minetti-glassproduktionsanläggningen i Ratina finns fortfarande en
av Minets glasskiosker.
Bild och text Minetti. Glasskiosk i Alaranta, Laukontori.
Avioliitto/Gifte
Lapset/Barn
Adolfo Minetti.
Född [2] .
Källor
1.
Tampere vanhoissa
kuvissa-Minetti
2.
Veikko Vilkki
Skapad av Mailis Alvarsson (c)
Framställd 2021-04-26 med hjälp av Disgen
version 2016.