Ansedel Pietari (Peter) Pietarinpoika (Petersson) Meriläinen-Liedes

(...)-1611

Levnadsbeskrivning

Lisätietoja: Meriläinen Kantaisä Pietari Pietarinpoika oli Halsuan Meriläisen isäntänä vuosina 1605-1627. Hänen Meriläinen talonsa lienee rakennettu 1605 Luomajoen ja Venetjoen yhtymäkohdan tienoille Meriläisen kylään. Tällä paikalla, jota kutsutaan Autioniemeksi ei nykyisin ole asutusta. Meriläiset siirsivät jo kauan sitten asuinsijansa ylempään paikkaan. Liedes Halsuan Liedes ilmestyy veroluetteloihin 1635. Talo on kuitenkin vanhempi ja on todennäköistä, että Liedestä on asuttu pidempään jo ennen Pietarin Halsualle saapumista. Pietari Pietarinpoika Meriläinen siis raivasi syystä tai toisesta autiona olleen Liedeksen viljelyskuntoon asuessaan Meriläisen taloa. Kun Liedes valmistui asuttavaan kuntoon sinne muutti Pietarin poika Lauri. Talon verollinen syntyaika on ilmeisesti 1620-luvulla kuten joskus myöhemmin 1600-luvun lopun käräjillä on muisteltu. Liedeksessä näyttää siis kuitenkin asutun jo 1500-luvulla. MERILÄINEN Kylän muodostuminen Perimätiedon mukaan Meriläisen ensimmäinen talo sijaitsi Venetjoen rannalla Autioniemeksi kutsutulla paikalla. Luonnonolosuhteilla on merkitystä asuinpaikan valintaan ja pääelinkeinon, karjanhoidon ja maanviljelyn, harjoittamiseen. Meriläisessä ensinnäkin joki ja harju muodostivat hyvät kulkureitit. Toiseksi läheisellä Meriläisenjärvellä (Korteniitulla) sekä siitä jokeen laskevan puron varrella kasvoi karjan rehuksi sopivaa kortetta. Kolmantena syynä asutuksen muodostumiseen oli viljelemiseen sopiva maaperä. Myöhemmin asutus siirtyi kuitenkin noin puoli kilometriä joenrannasta Luomanojan yläjuoksulle ja vanha asuinpaikka jätettiin autioksi. 28 Varmoja tietoja asutuksesta on kuitenkin vasta 1570-luvulta, jolloin veroluettelossa Halsuan kolmantena veroa maksavana talona mainitaan Meriläisessä tai Liedeksessä asuvan Mikko Huntalaisen talo. Tosin kylän pelloilta ja harjulta on löydetty kautta aikojen kivikautisia aseita ja työkaluja. Lähin inventoitu kivikautinen asuinpaikka on samalla harjumuodostelmalla Meriläisen naapurikylässä Taipaleessa. Meriläinen-nimi selitetään usein sillä, että kylään muutti asukkaita, jotka olivat kotoisin pohjoisempaa rannikolta eli meren rannalta ja olivat siis "meriläisiä", ympäristön asukkaiden ollessa savolaista alkuperää. Jotkut mainitsivat kylän ensimmäiseksi asukkaaksi Lönni-nimisen miehen, joka oli kotoisin Kruunupyyn Merijarven kylästä. Meriläinen nimi johtuisi siis Merijärvestä. 1600-luvulla Meriläisen talon karja oli kymmenenneksi suurin Pohjanmaan voutikunnassa, taloon kuului jo tuolloin useita heinäjärviä ja puroniittyjä. Esimerkiksi vuosina 1555-58 Meriläisen kaksi taloa omistivat kukin 123 tynnyrinalaa niittyä, kun sitä koko Perhonjokilaakson alueella oli vain 89 ta taloa kohden.34 Meriläisenjärven lisäksi Meriläisen numeron yhteisiin niittyalueisiin kuului osa Iso-Liedesjärveä ja Näätinkiä, sekä useita alueita Venetjoen, Pahkaojan ja Korpojan varsilla.Vuonna 1635 Meriläisentalon isäntä, Pietari Meriläinen, jakoi talonsa kahtia poikiensa kesken, jolloin toinen poika sai Liedeksen toisen Kujalan asuinrakennuksen (purettu 1960-70 lukujen vaihteessa) kerrotaan siirretyn Kujalaan Autioniemestä. Meriläisen numeroon kuuluu vieläkin Autio-nimisen tilan lohkoja. Vuonna 1756 Meriläisen taloa jaettiin toisen kerran ja talon maille perustettiin myös Venetjoen talo. Vuonna 1791 Meriläisen taloa jaettiin jälleen, tällä kertaa kolmeen osaan. Entisistä tytärtaloista muodostui vähitellen Meriläisen kylä sekä jaetuista Liedeksen, Nygårdin ja Venetjoen taloista omat kylänsä. Itsenäisten tilojen jakaminen rintaperillisten kesken onkin ollut Etelä- ja Keski- Pohjanmaalle tyypillinen ilmiö. Jakojen seurauksena syntyi useita pieniä tiloja ja pohjalainen kylä muodostui yhtenäisestä suku-yhteisöstä, jolla oli kiinteät sosiaaliset suhteet. Meriläisen toimiminen "emokylänä" eli jakautuminen uusiksi itsenäisiksi taloiksi ja sitä kautta uusiksi kyliksi voisi olla myös esimerkki Redfieldin ajatuksesta ekologisesta kontrollista. Se tosin alunperin koskee kaskeamista harjoittavaa mayakylää. Ekologisen kontrollin mukaan yhteisö asuu aluksi peltojen laidalla. Yhteisön kasvaessa peltoja joudutaan tekemään yhä kauemmaksi kylästä. Lopulta osa kyläläisistä muuttaa pysyvästi asumaan uusien peltojen luo, jolloin syntyy uusia kyliä, joilla on taas tilaa laajentua. Vuonna 1830 Meriläinen jaettiin kolmeen osaan ja tässä jaossa muodostettiin Kujala-niminen talo. Kaksi muuta taloa olivat Meriläinen ja Uusitalo, koska toista puolta kylää kutsutaan "Uurentalonpuoleksi". Tärkein Meriläisen kyläkuvaan vaikuttanut seikka on kuitenkin ollut Isojako vuonna 1861, jossa Meriläisen numeron eli Halsua 4:n maat jaettiin kymmeneen osaan. Meriläisen manttaaliluku oli tuolloin 0.6667. Suurimmiksi taloiksi muodostuivat Hankaintalo (Autio) ja Riihimäki, jotka omistivat yhdessä yhtä paljon kuin loput kahdeksan pienempää taloa yhdessä. Liedes on yhtä hyvin saattanut olla Meriläistä vanhempi asuinpaikka, vuonna 1635 Pietari Meriläinen kuitenkin omisti molemmat tilat. Kylällä tarkoitetaan tässä työssä lähekkäin sijaitsevien maalaistalojen ryhmää, joka muodostaa alueellisen kokonaisuuden. Se voi tarkoittaa myös rakennusryhmää tai taloihin kuuluvaa aluetta. (Nykysuomen sanakirja 1973). Varsinaisia maakirjakyliä Halsualla on vain kaksi. taloa olivat (ehkä) Vanha-Meriläinen, Luomala, Vanhatupa, Meriläinen eli Luoma ja Kujala sekä kaksi muuta taloa, joista toinen luultavasti oli Kraatarintalo. Alkuperäistä kymmentä taloa on vaikeaa enää täsmällisesti identifioida. 1900-luvun Meriläisessä oli jo kuitenkin jo edellisten lisäksi muodostuneet seuraavat tilat: Hankaintalosta oli jaettu Ketola, Tuomi, Meriläinen, Venetjoki, Mutkala ja Autio; Autiosta myöhemmin myös Mattila; Luomalasta Takala ja Ketolasta erotettiin Pihlajanpalstatila. Luultavasti Vanhastatuvasta erotettiin Pellonpään palstatila. Kraatarintalon jaosta muodostui Rantalan talo. Aution ja Venetjoen tilat muodostivat Keskitalon eli Loistolan. Osa myöhemmissä jaoissa muodostuneista taloista oli ollut aikaisemmin Meriläisen talon torppina. Taloista käytettiin useita eri nimiä. Talo nimitystä voidaan käyttää sekä joko vain itsenäisen maatilan asuinrakennuksesta tai koko rakennetusta maatilasta. Tässä tutkimuksessa talo tarkoittaa kokonaista maatilaa rakennuksineen. Asuinrakennuksen perinteinen nimi Halsualla oli tupa, vaikka se tarkoitti myös asuinrakennuksen suurinta huonetta. Kauppojen ja perintöjen myötä yhteen taloon saattoi kuulua useitakin erinimisiä tilalohkoja, joista jokin oli koko maatilan varsinainen maakirjanimi. Kyläläiset kutsuivat tiloja tai niitten rakennettua pihapiiriä usein jollakin toisella nimellä kuin tilan varsinaisella maakirjanimellä. Se saattoi olla esimerkiksi jonkin maalohkon nimi tai talon isännän tai emännän nimi, joka useinkin muuttui isäntien vaihtuessa. Vanha-Meriläinen tunnettiin paremmin LiisanJuhontupana tai Iso- Juhanina, myöhemmin isännän kuoltua samaa taloa kutsuttiin Tiltantuvaksi. Meriläisen tilaa kutsuttiin Luomantaloksi tai yhtä yleisesti FiianNestontaloksi. Takala- nimeä käytettiin harvoin, tilaa kutsuttiin Susannaksi paikan ensimmäisen asukkaan mukaan ja sitä käytettiin sukunimen asemasta. Taloista on tässä pyritty käyttämään maakirjanimeä, mikäli se on mahdollista tai joistakin selvyyden vuoksi muuta yleisesti käytettyä kutsumanimeä. Vuonna 1938 maatiloja, joiden omistajat asuivat Meriläisessä oli kahdeksantoista, lisäksi pari tilaa (peltoja) oli naapurikyläläisten omistuksessa. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/8104/marjusaari.pdf?sequence=1 ________________________________________ palaan kansallisarkistossakäynnin tulosten perusteella näiden kahden halsualaissuvun alkuvaiheisiin. Tässä välillä selvisi, että virheellisinä pitämäni ja netissä ja monissa uusissakin kirjoissa kulovalkean tavoin leviävät sukututkimustiedot perustuvat Kankaanrannan kokoelman korttien tietojen jäljentämiseen sellaisenaan tietokantoihin ilman mitään kritiikkiä tai tarkistuksia. FK Oskari Kankaanranta (1886-1930) oli pankinjohtaja, joka itse teki tutkimuksia opiskeluvuosinaan valtionarkistossa jo 1910-luvulla ja oli myös loppuvuosinaan niin varakas, että käytti Perhonjokilaakson kattavan kortiston laatimiseen palkattuja apulaisia. Kankaanranta on siis sukututkimuksen pioneerejä maassamme, mutta tulokset ovat lähes 100 vuoden takaa ja jo 1950-luvun paikallishistoriassa on päädytty varsin erilaisiin tuloksiin. Lainaan isäntäluettelon tekijän, professori Pentti Virrankosken alkulausetta: "Eroja on pääasiassa vuotta 1680 edeltävän ajan kohdalla. Kankaanranta on useissa tapauksissa identifioinut talojen isännät selvästi väärin - talojen nimiä ei asiakirjoissa yleensä mainita ennen vuotta 1645 -hän on myös tehnyt pelkästään isännimien perusteella mitä rohkeimpia päätelmiä ihmisten sukulaisuussuhteista." Katsastin nyt pitkän tauon jälkeen uudestaan Kankaanrannan kortistoa ja siellä Virrankosken Meriläisen ensimmäiseksi asukkaaksi 1605-27 kirjaama Pietari Pietarinpoika on todellakin vain nimellä Liedes ja seuraava asukas, hänen poikansa Antti Pietarinpoika on nimellä Meriläinen=Liedes. Hänelle on saatu kuolinaika 12.1.1679 ja kuoliniästä laskettu syntymäajaksi vuosi 1594. Kuolleiden luettelo Hiskissäkin kertoo, että vainaja oli tämän Antin leski. Näille kahdelle en ole löytänyt tietoa, että olisivat Liedeksessä vaikuttaneet. Liedes on kyllä erotettu 1635 Meriläisestä. Vuoden 1627 ensimmäinen ruodutusluettelo paljastaa Pietari Pietarinpoika Meriläisen iän. Hän oli tuolloin 69-vuotias eli laskennalliseksi syntymävuodeksi tulee 1558. Meriläiset ja oma sukuni voisimme siis viettää ensi vuonna yhteisen kantaisän 450-vuotissynttäreitä. Hän ei olisi kuitenkaan joutunut sotatanterille musketin kanssa, koska jo iänkin perusteella hänen arpanumeronsa oli 0. Katselmuksessa oli mukana Pietarin 2 poikaa, Antti ja Matti, joista Antti oli 30-vuotias eli hänelle saa syntymävuoden 1597 ja Matti oli 27-vuotias eli syntynyt 1600. Hän on asunut myöhemmin Toholammilla. Lauria ei tämä luettelo tunne ja 1630-luvun luettelot eivät tuo lisävalaisua, koska niissä on Halsualta vain 3 taloa (muut oli kai jotenkin läänitetty eli tarvittava sotamiesrekrytointi hoitui muulla tavalla). Pietarin karjamäärä oli noihin aikoihin niin suuri (23 lehmää, 10 hiehoa, 40 lammasta), että vauraammalla Etelä-Pohjanmaallakin oli vain 7 talollista, joiden karjamäärä oli suurempi. Tälläkin perusteella Virrankoski pitää selvänä, että -nen päätteisestä nimestä huolimatta Pietari oli länsisuomalaisia. Virrankoski arvioi Kankaanrannan kortiston melko luotettavaksi 1680-luvulta lähtien, mutta itse en käyttäisi Kankaanrannan tietoja lainkaan tarkistamatta kuin vasta isonvihan jälkeen vuodesta 1729 alkaen, jolloin hän on voinut seurata rippikirjoista, ketä kuuluu perheisiin. Vetelistä on olemassa syntyneet, vihityt ja kuolleet 1673 alkaen, mutta nimenomaan kuolleiden luettelon perusteella Kankaanranta on tehnyt väärän yleisen johtopäätöksensä perusteella virheitä. Kuolleiden luettelossa nimittäin mainitaan ainakin isoonvihaan eli 1713 asti vain, kenen lapsi on kuollut (esim. Tuomas Pietarinpoika Liedeksen lapsi-tyyppisiä merkintöjä voi olla useita). Kankaanranta oletti aina, että kuollut oli pienin lapsi, vaikka vertailu henkikirjoihin olisi osoittanut, että lapsivainaja on voinut olla aivan kuka hyvänsä mainitun henkilön lapsista. Tämän virhearvion pohjalta Kankaanranta on poistanut elävien kirjoista pikkulapsina kymmenittääin (luku voi hyvin olla kolminumeroinenkin) aikuisiksi eläneitä henkilöitä ja hänen ratkaisunsa on toistettu sellaisenaan esim. 2002 ilmestyneessä Kainu-Torppa sukukirjassa. Otan tähän vain yhden esimerkin Meriläisen suvusta eli 10.12.1685 syntyneen Erkki Juhonpoika Meriläisen (Pietarin jälkeläinen viidennessä polvessa). Kankaanrannan ja hänen "perässähiihtäjiensä" mukaan tämä Erkki kuoli 3-vuotiaana 2.2.1689. Todellisuudessa hän meni naimisiin 28.11.1709 Liisa Kaapontytär Hotakaisen kanssa ja sai Meriläisessä 4 lasta, mutta siirtyi isonvihan aikana Lohtajalle autioituneen Puution talon uudeksi asukkaaksi. Ensimmäinen lapsi Lohtajalla syntyy 13.1.1720. Todellisuudessa Erkki kuoli 73-vuotiaana Lohtajalla 1.4.1759 ja sukua löytyy paikkakunnalta tänäkin päivänä. En tiedä, pitäisikö olla surullinen vai jopa vihainen, mutta näyttää olevan valitettavan totta, että jo puoli vuosisataa sitten virheelliseksi varoitettuja tietoja siirretään innokkaasti tietokantoihin. Edellisen vuodatuksen voisi vielä kiteyttää niin, että kaikki Liedekset kuuluvat Meriläisen sukuun (ainakin, jos löytyy näyttö, että Liedeksen ensimmäinen asukas Lauri Pietarinpoika on Pietari Pietarinpoika Meriläisen poika). On ainakin saanut nuorena oman talon, koska olisi syntynyt vuoden 1612 jälkeen, kun ei esiinny vielä vuoden 1627 väenotossa), mutta hetikään kaikki Meriläiset eivät kuulu Liedeksen sukuun ja oma sukuni kuuluu varmasti kokonaisuudessaan Meriläisten sukuun, mutta yhteydet Liedeksiin ovat satunnaisia ja huomattavasti 1600-lukua uudempia.

> > Halsua on sikäli kiinnostavaa aluetta, että sen kaikkien kantatalojen perustamisaika on saatavissa selville, kun pitäjä oli sisämaassa ja sivussa varhemmin asutetuista jokilaaksoista.> Halsuan 10 viimeistään 1600-luvulla syntynyttä kantataloa ovat Turun yliopiston historian professorin Pentti Virrankosken mukaan:> 1) Hotakainen 1572 (kirjailija Kari Hotakaisen isä on täältä, ei siis savolaisia, vaikka mies savonia-palkinnon saikin);> 2) Kauppinen 1580;> 3) Karvonen 1605 ja> Meriläinen 1605;> 5) Tofferi 1607;> 6) Liedes 1635;> 7) Kananen 1675;> 8) Karvonen 2, 1677;> 9) Tuominiemi 1685;> 10) Niemi 1687.> Halsua on kuten nen- päätteiset vanhimmat sukunimet osoittavat savolaiskiilan aluetta.> Muistini mukaan Virrankoski ei kirjassaan pysty esittämään mitään taustatietoa tuon Meriläisen ensimmäisen asukkaan osalta, hän kyllä epäilee, että mies olisi tullut meren rannalta, koska hänellä oli Halsuan suurin karja, poikkeuksena noista kolmesta edellisestä vielä kaskiviljelystä harjoittaneesta asukkaasta. Hän olisi saanut nen-päätteisen sukunimen yhdenmukaisuuden vuoksi vanhempien talojen kanssa.> Virrankoskella on vähän harhaanjohtavasti aukkoja isäntäluettelossa asuinvuosissa koko ajan asutuissa taloissa, koska hän näyttää halunneen varmat asuinvuodet maa- ja henkikirjoista ja 1600-luvullahan ei kaikilta vuosilta ole mitään tietoa vuodintilien veroluetteloissa. En ole siis tätä itse tutkinut, mutta pidän hänen tuloksiaan erittäin luotettavina.> Näyttää siltä, että Liedeksen sukuseurassa olisi järjestys käännetty toisin päin, kun Virrankoski selvästi kirjoittaa, että Liedes on erotettu Meriläisestä 1635. Minulla Pietari Pietarinpojalla pysyy siis toistaiseksi sukunimenä vain Meriläinen. Olen kysynyt asiaa parilta alueen tuntijalta, mutta katsoisin, että tämän uuden tiedon esittäjillä on kyllä todistamisen taakka harteillaan ja syytä esittää ne lähteet, joista selviäisi, että Meriläiseen on tultu Liedeksestä. ________________________________________ Esitän nyt teoriani Meriläisten suvusta, luulen että muitakin sukuja on tähän mahdollista liittää. Tässä tulee: minun tätini, joka eli 94 vuotiaaksi, kertoi perimätietona tarinaa kolmesta Meriläinen veljeksestä, jotka olivat tulleet puuveneeellä Ruotsista 1500-luvulla Suomeen. Aloin tietenkin tutkia, josko asiassa olisi jotain perää. Voisi ollakin, nimittäin voudintilit 1571 mainitsevat Meriläisiä Ilomatsissa, /Tavisalmen pitäjä 1 Meriläinen veronmaksajana, samoin Pohjanmaalla 2 Meriläistä veronmaksajina. Tämä veronkanto tunnetaan Ruotsissa nimellä "Elfsborgslösen" Elfsborgin linnan lunastus. Tanskalaiset olivat muutamia vuosia aikaisemmin valloittaneet osan Etelä-Ruotsia ja mm. Elfsborgin linnan Boråsin lähistöllä. Heillä oli kuitenkin vaikeuksia pitää linnaa ja he halusivat päästä siitä eroon, ei kuitenkaa ilmaiseksi. Ruotsalaiset järjestivät "lisäveronkannon" 1571, jolla sitten linna lunastettiin Ruotsille. Tämä oli taustahistoriaa. 1542 Alkoi Nils Dacke ja Smålannin talonpojat kapinan Kustaa Vaasa vastaan (Dackefejden). Kustaa Vaasa ei saanut kukistettua sitä omin voimin, vaan joutui turvautumaan Pohjois Ranskasta hankkiminsa "legoknekteihin". Kapina kukistettiin 1543 alkuvuodesta. Nils Dacke mestattiin ja n.100 hänen miehistään koki saman kohtalon Kalmarissa käytyjen "oikeudenkäyntien" jälkeen. N. 300 karkoitettiin silloisille Ruotsin rajoille, ja heille tietysti vartioita mukaan. Tämä tieto on Herman Linqvistin minulle antamaa (TV ohjelma "Historiaa että heikottaa" tai jotain sellaista on hänen tekemäänsä.) Ruotsin rajat olivat Venäjää vastaan juuri Iin yläpuolelta vinosti alaspäin nykyiseen Karjalaan Venäjän puolella. Samoin Baltian maat muodostivat itärajan. Minun teoriani ylläolevan valossa on se, että kolme veljestä Meriläisiä todella tuli silloiseen Suomeen ja asettui asumaan näille todella sotilaalisesti srtategisille paikoille, ja saivat niin suuret maatilat Kustaa Vaasalta tai hänen vasalleiltaan, jotta jo vajaa kolme vuosikymmntä myöhemmin he ovat veronkannossa mukana maksajina. Olen löytäynyt sukuja silloista Pohjois-Raskasta, jotka käyttävät sukunieä: Merril, Merill, Merilli. Teoriani on, että näistä suvuista Kustaa Vaasa värväsi sotilaita Dacken kapinan kukistamiseen, ja kun se oli ohi, heitä myös palkittiin maatiloilla Ruotsin rajoilla, sekä tarvittiin näiden karkoitettujen vartijoina. Näitä palkittuja ja karkoitettuja sukuja pitäisi olla useita satoja. N.300 karkoitettua ja heille "vartijoita" n 100 sukua. Tässä Teille Pohjanmaan tutkijat miettimistä, sillä tämä n. 400 joukko kai joutui suurelta osin Pohjanmaan rajoille. Terveisin ja "mothugg" kuten ruotsalaiset sanovat! Antti Meriläinen Enköping

Gifte och barn

Källor

1. GN-Jari/VS
2. GN-Jari
3. VS

Skapad av Mailis Alvarsson (c) Framställd 2019-01-01 med hjälp av Disgen version 2016.