Ansedel Olli (Olof) @ Pietarinpoika (Petersson) Salo

1520-1585

Levnadsbeskrivning

Olli Pietarinpoika Salo ( taulu ) s. noin 1510. - Veltelin Kaustisten Salon isäntä 1549-79. Puoliso. N. N. XV Lapsia: 1.Hannu Ollinpoika Salo s. noin 1540.

Vetelin Sukuja:

Lisätietoja: SALO Esipolvet Kaustisen Salonkylällä Kaustisen Salo on, ollut asuttu paikka jo 1540-luvulla, vaikka se ei ilmeisesti olekaan pitäjän vanhimpia taloja. Siihen viittaa nimi Salo, joksi aikanaan kutsuttiin asumatonta saarta. Salon ja Nikulan kylien kohdalla teerijärvisten omistukset ulottuvat aivan Vetelinjokeen asti. Valtaus ei olisi onnistunut, jos näillä main olisi ollut kiinteää asutusta, joten Salon asukkaat ovat muuttaneet paikalle myöhemmin kuin teerijärviset omilleen, tai että molemmilla on yhteinen lähtökohta. Pantakoon merkille, että Teerijärven paikannimistö on pääosin suomalaisperäistä. Niinpä nykyinen Terjärv esiintyy vanhoissa veroluetteloissa Tervajärvenä tai Tervajokena. Seudun paikannimistö vääntyi tai Iyheni jo varhain ruotsalaisten suuhun paremmin sopivaksi, joten asutuksen voi olettaa olleen pääosin ruotsinkielistä, vaikka nykyisten kielirajojen perusteella ei ole mahdollista varmasti päätellä olosuhteista neljä vuosisataa aikaisemmin. Vetelinjoki haarautuu Salon luona siten, että väliin jää noin 600 m x 400 m suuruinen saari, joka vanhoissa kartoissa esiintyy nimellä Salo, myöhemmin nimellä Mankkilansaari. Pieni puro erottaa mantereesta Prellinsaaren, jolla sijaitsevat kylän vanhimmat talot Isosalo ja Vähäsalo. Salon ensimmäinen tunnettu isäntä oli 1549-1579 Olli Pietarinpoika. Häntä seurasivat isäntinä 1578-1614 Hannu Ollinpoika, 1618 - 25 Erkki Hanninpoika, joka jakoi kotitalonsa veljensä Antin kanssa joskus 1600-luvun alkupuolella ja jonka talo myöhemmin tunnetaan nimellä Isosalo, 1624-1649 Niku Erkinpoika. Hänen poikansa Erkki Nikunpoika Salo joutui joskus 1640 luvulla sotaväkeen. Sieltä palattuaan hän vaati käräjillä 1667 isännyyden siirtämistä sisaren mieheltä hänelle, mutta oikeus katsoi, ettei hän sairaalloisena ja yksinäisenä kykene taloa asumaan, joten isännyys jäi pysyvästi talon vävylle. Tämä vävy oli nimeltään Erkki Heikinpoika tai Hintrikinpoika, kuten Kaustisella usein on Heikkejä kutsuttu. Hän oli isäntänä 1653-1676, mutta kuoli vasta 1695. Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin hän oli jättänyt isännyyden pojalleen Matti Erkinpojalle, isäntänä 1676-1702. Hänen aikanaan talo laajeni ja vaurastui. Pitäjän miesten keskuudessa hän nautti luottamusta, koska hänet valittiin Ylivetelin kirkon isännistöön. Hänellä näyttää olleen muutenkin henkisiä harrastuksia. Sitä todistaa esim., että hänen tyttärensäkin osasivat lukea ja kolme pojanpoikaa pantiin Isonvihan jälkeen Kokkolan kouluun, mikä siihen maailmanaikaan oli Pohjanmaalla todella harvinaista. Yksi heistä oli kantaisämme Heikki Mikonpoika. Perhe on ilmeisesti ollut kaksikielinen, koska pojat on voitu lähettää ruotsinkieliseen kouluun. Matti Erkinpoika Salon lapsista monet tunnetaan, sillä Vetelin seurakunnan historiakirjat alkavat jo vuodesta 1673. Heikki ja häntä kahdeksan vuotta nuorempi veli Mikko asuivat aluksi yhdessä kotitaloaan, mutta tulivat huonosti keskenään toimeen. Sen vuoksi Mikko rakensi oman talon n. 1730 kosken rannalle, mistä se sai nimen Rauma. Viralliseen käyttöön nimi tuli vasta sata vuotta myöhemmin, mutta Mikon kuollessa 1750 hänen sukunimekseen on merkitty Rauma. Jakamattoman talon omistuksista syntyi jatkuvia kahnauksia, jopa ilmitappeluita, joita sitten moneen otteeseen jouduttiin selvittämään käräjillä. Tämän vuoksi 1746 talo jaettiin virallisestikin. Epävirallinen jako oli toteutettu toistakymmentä vuotta aikaisemmin. Käräjäkäyntejä sekään ei vielä lopettanut. Pääasiallisen tarmonsa veljekset silti puskivat maahan. Viljelykset laajenivat nopeasti. Jo 1750-luvulla Rauma oli kylän suurin talo. Mikko Matinpoika Rauman pojista vanhin, Matti, tuli isänsä jälkeen Rauman isännäksi, mutta talo jaettiin pian kahtia Erkki-veljen kanssa. Heikki Mikonpoika sen sijaan lähti vävyksi Teerijärven Emetiin, ja siirtyi sieltä lopulta Himangan Pöyhtärille. Toiseen Rauman taloon tuli 1800-luvun alkupuolella vävyksi kuuluisa kirkonrakentaja Jaakko Heikinpoika Kuorikoski, jonka käsialaa ilmeisesti oli Rauman vanha päärakennus, joka nyt on purettu, sekä entinen kosken yli johtanut silta. Jaakko Kuorikosken takaajana esiintyi hänen appensa Lauri Tanelinpoika Rauma, joka oli tunnettu vaskenvalaja. Hän on tehnyt kynttiläkruunun Evijärven kirkkoon.

Gifte och barn

Källor

1. GN-Jari
2. Vet.Suk.

Skapad av Mailis Alvarsson (c) Framställd 2019-01-01 med hjälp av Disgen version 2016.