Ansedel Otto Eenokki
§ Ahonen
1910-2002
|
Otto Eenokki § Ahonen Syntynyt-Född:
1910-01-02 Toholampi, LS. Kummit-Faddrar:
Manda & Antti Isoniemi. |
|
|
|
|
||
|
|
|
|
|
|
Elämänkertomus/Levnadsbeskrivning
Perhe asui vielä Korven kylällä Taavetin tuvaksi
kutsutussa paikassa, kun Otto syntyi 1100 grammaa painavana keskosena.
Liisa-äiti piti poikaansa uunin päällä pumpuleihin käärittynä. Hyvässä hoidossa hän selvisi elämään. Otto
oli vuoden vanha, kun perhe muutti Kankaan taloon.
Jo nuoresta lähtien Otto oli tarkka
vaatteistaan. Valokuvissa vain hänellä on rusetti kaulassa. Sama huolellisuus
hänellä säilyi läpi elämän. Otolla oli komea kihara tukka ja se pysyi
saman-laisena loppuun saakka muuttuen vain harmaaksi. Kansakoulun Otto kävi
Oikemuksella ja hänestä kehittyi ahkera lukija. Impi muistaa, että
romaani-kirjailijoista varsinkin Jack London oli Oton suosikki. Nuorena miehenä
Otto osallistui Laitalan työväentalon näytelmätoimintaan.
Otto oli rakentamassa Eskolan pikkurataa, kun
hän iski kirveellä vahingossa jalkaansa. Hän joutui kävelemään Kannuksesta
yöllä kotiinsa ja sai lääkärinapua vasta seuraavana päivänä. Hän oli jonkin aikaa renkinä kansanedustaja
Matti Lepistöllä. Armeijan Otto suoritti polkupyöräpatalljoonassa (JP1).
1936 hän avioitui naapurin tytön Tyyne Salmen
kanssa. Tyynellä oli jo olemassa poika Reijo Uolevi, joka oli isoisänsä Santeri
Salmen silmäterä. Otto otti Reijon myöhemmin omalle nimelleen. Liisa Hillevi
syntyi vihkimisvuonna. Otto muutti asumaan vaimonsa kotitaloon, mutta kävi
ulkopuolella töissa ja maksoi taloon ruokansa.
Ennen sotia Otto perheineen oli vuoden verran
Turun lähistöllä Karhulan ja Ala-Leimun kartanoissa muonamiehenä. Siskon tytär
Nanna oli alussa hoitamassa lapsia. Etelässä olo jäi lyhytaikaiseksi Tyynen sairastelun
takia.
Välirauhan aikana, 1940, Otto rakensi talon
Viitojan taakse Salmen maalle. Talossa oli kaksi lämmintä huonetta ja
ruokakomero. Toinen kamari oli keskeneräinen. Pihalle Otto rakensi savusaunan.
Pihapiiri oli tuon ajan lapsille mieluisa leikkipaikka. Vieressä virtasi pieni
puro, joka oli poikien vesimyllyille
hyvä paikka. Sitä käytettiin myös maidon jäähdytykseen. Talon edessä oli pieni
tasainen töyräs, Kultapelto, jolla kylän lapset pelasivat pesäpalloa. Viitojan
purossa oli leikkeihin sopivia tasaisia kiviä ja se oli matala kahlaamista
varten. Syvemmissä paikoissa uitiin. Talvella töyräillä oli mahtavat hiihto- ja
laskettelupaikat, korkeimman paikan nimi oli Pikku taivas ja toinen samanlainen
oli Kuivan männyn mäki. Tulvan aikana vesi virtasi sillan yli. Myöhemmin oja on
perattu, joten tulvia ei enää ole.
Otto oli kylän parturi. Liisa
muistaa, että sunnuntai-aamuisin miehiä loikoili pihanurmella vuoroaan
odotellen. Otto oli muutaman vuoden myös Häkkilän koulun johtokunnan jäsen.
Jatkosota alkoi kesällä 1941,
ja jo samana syksynä Otto haavottui vaikeasti vatsaan noutaessaan kaatunutta
veljeään. Hän oli sotasairaalassa Siilinjärvellä. Sieltä palatessaan hän käveli
Impin muistin mukaan aivan kumarassa ja
oli niin laiha, että kyetäkseen istumaan puisella tuolilla siihen piti
laittaa tyyny. Sodan jälkeen maanhankintalain nojalla oli mahdollista anoa
asutustilaa. Rintamamiehet ja sotainvalidit olivat oikeutettuja niitä hakemaan.
Otto käytti tilaisuutta hyväkseen ja sai maata Kleemolan takaa Kärjenpurolta.
Sen raivaus aloitettiin 1949 ja Reijokin oli heti alussa työssä mukana. He
tekivät havuista katoksen suojakseen, jossa kesän aikana nukkuivat. Syksyllä ja
talven aikaan he olivat Annalan talossa yötä. Peltoa tehtiin kuokalla ja kuusia
kaadettaessa sidottiin köysi kuusen latvaan, josta sitten vedettiin, että
juuret saatiin näkyviin kuokalla irroitettavaksi. Tiilikkalassa ollut talo
siirrettiin sinne seuraavana vuonna. Navettaa varten tehtiin tiiliä. Myös Erkki
sai omaa navettaansa varten tiilet Kärjenpurolta. Peltoa raivattiin lisää.
Navetassa oli 8 lehmää, kukko, kanoja ja sika. Hevosista viimeisin oli
Katajaniemeltä ostettu Lotta, traktoria ei ollut. Talon vahtina oli Oskilta
saatu Kuutti-koira.
Perhekuva Kärjenpuron portailla joskus 1950-luvulla.
Familjefoto på Kärjenpuro trapp någon gång på 1950-talet.
Lapset kasvoivat pian
aikuisiksi ja löysivät itselleen kaverit. Tyyne ja Otto asuivat Kärjenpurolla pari vuotta lasten lähdön
jälkeen, mutta myivät tilan ja muuttivat lähemmäksi kirkonkylää Sievin tien
varteen. Myöhemmin he ostivat Laitalan kylältä Rauhalan paikan. Sen miljöö oli
nimensä mukaisesti suojaisa, rauhallinen paikka, jossa lastenlasten oli
turvallista leikkiä.
Kun Tyyne alkoi sairastella ja
Otollekin lumityöt alkoivat tuottaa vaikeuksia, he muuttivat erinäisten
vaiheiden jälkeen 1980-luvun alkupuolella kirkonkylälle Koskelan mäelle
vanhusten vuokrataloon. Siellä heillä kävi helluntaiherätyksen saarnaajia ja he
kokivat hengellisen herätyksen. He eivät kuitenkaan liittyneet
helluntaiseurakuntaan. Tyynen vointi huononi ja hänellä todettiin pitkälle
levinnyt syöpä. Hän kuoli maaliskuun viimeisenä päivänä 1983.
Otto, vielä komia mies, 1990-luvulla.
Otto, ännu en
stilig karl, på 1990-talet.
Otto asui Koskelan mäellä vielä
muutaman vuoden Tyynen kuoleman jälkeen, mutta muutti sitten Määttälän kylälle
Rauta-Mikkoon, jossa asui 13 vuotta. Siellä hän eleli tyytyväisenä lukien monia
lehtiä, vuoleskellen mm. kävelykeppejä, keräillen marjoja pensaista, seuraten
lintujen puuhia ja ruokkien niitä. Viimeisinä vuosinaan hän tarvitsi siivous-
ja ruokahuoltoa. Hengitys oli niin huonoa, että hän tarvitsi happirikastimen.
Monet syntymäpäivät siellä kuitenkin vietettiin milloin isommalla milloin
pienemmällä joukolla. Vieraiden käynneistä hän oli aina erityisen iloinen. Hyvä
muisti säilyi koko loppuelämän ajan, mutta kuulo oli Otollakin mennyt, eikä
kuulolaite juurikaan parantanut tilannetta.
Tammikuussa 2002 Oton täytyi
muuttaa Kannuksen Veljeskotiin huonontuneen kuntonsa vuoksi. Neljän kuukauden
kuluttua, toukokuun 29 päivä hän kuoli keskussairaalassa 92-vuotiaana.
Veljeskodissa ollessaan hän oleskeli mieluummin yksin huoneessaan. Hän ei
halunnut mennä veteraanitoveriensa kanssa juttelemaan, kun he aina puhuivat
sodasta ja siitä ei Otto enää halunnut kuulla mitään.
IMPI SISKON
MUISTOJA VELJESTÄ
Otto oli kiinnostunut käsitöistäkin
ja kutoi ittelleen sukat ja vanttuut. Hän puolasi Impille puolat valmiiksi ja
Impi kutoi sitten kankaita. Kun Impi oli jo koulussa, sai hän kertotaulujen
opetusta Otolta, jolla tuolloin sattui olemaan kurkkutulehdus ja oli sen takia
kotona.
Familjen bodde ännu i Korpi by i det som kallades Davids stuga, då Otto
kom till världen, för tidigt född med en födelsevikt på 1100 gram. För att
hålla pojken varm, höll modern Liisa honom ovanför ugnen inlindad i bomull som
hon fått från Amerika. Han fick bra vård och överlevde. Otto var ett år gammal
då familjen flyttade till gården Kangas, Tiilikkala.
Redan som ung var Otto ytterst noga med sin klädsel. På foton är det bara
han som bär fluga. Samma noggrannhet följde han under hela livet. Otto hade tjockt
och lockigt hår och det höll sig likadant ända till slutet, blev bara gråare.
Folkskolan gick Otto i Oikemus och han utvecklades till en flitig bokläsare.
Impi minns att favoritförfattare var Jack London. Som ung deltog Otto i Laitala
folkets hus teaterverksamhet.
Otto var på spårbygget vid Eskola då han slog yxan i foten. Han fick gå
hem på natten från Kannus och fick inte läkarhjälp förrän nästa dag. En tid var
han dräng hos folkvalda ombudet Matti Lepistö. Värnplikten gjorde han på
cykelbataljonen (JP1).
Otto gifte sig 1936 med grannflickan Tyyne Salmi. Tyyne hade redan sonen
Reijo Uolevi, som var morfar Santeri Salmis ögonsten. Otto tog senare Reijo som
sin egen även till namnet. Dottern Liisa Hillevi föddes samma år som de vigdes.
Otto flyttade in på hustruns hemgård, men arbetade på annat håll och betalade
för sig.
Före kriget var Otto med familj ungefär ett år i Åbotrakten. På Karhula
och Ala-Leimu gårdar som arrendator brorsdottern Nanna var i början med som
barnflicka. Tiden i södern blev dock kortvarig eftersom Tyyne blev sjuklig.
Under mellanfreden, 1940, byggde Otto ett hus på Salmis marker bakom
Viitoja. Huset hade två uppvärmda rum och ett skafferi. Den ena kammaren var
halvfärdig. På gården byggdes en rökbastu. På den tiden fanns det mycket att
leka med på gårdsplanen. Intill flöt en liten bäck, som var en bra plats för
pojkarnas vattenhjul. Bäcken användes också för att kyla mjölken. Framför huset
fanns en plan yta, Kultapelto (Guldängen), där byns ungar spelade boboll. I
bäcken fanns lagom flata stenar och den var grund att vada i. På djupare
ställen simmade man. På vintern fanns där fantastiska ställen för skid- och
kälkåkning, det högsta platsen kallades ”Lilla himlen” och en annan var ”Den
torra tallens backe”. Vid översvämningar forsade vattnet under bron, som senare
har rivits och översvämningar förekommer inte längre.
Tummu, Otto, Liisa ja Pirjo, neljä sukupolvea v.1957.
Tummu,
Otto, Liisa och Pirjo, fyra generationer 1957.
Fortsättningskriget började sommaren 1941, och samma höst sårades Otto
svårt i magen då han hämtade in stupade
bror Martti. Han var på krigssjukhuset i Siilinjärvi. Då han återvände
därifrån, minns Impi att han gick väldigt böjd och var så smal, att man fick
lägga en kudde på stolen för att han skulle kunna sitta. Efter kriget kunde man
med stöd av jordförvärvslagen ansöka om mark att bosätta sig på. Männen från
fronten och krigsinvaliderna var berättigade att söka. Otto tog tillfället i
akt och fick mark i Kärjenpuro bakom Kleemola. Där började man röja. De gjorde
vindskydd av grenar där de sov på sommaren. På hösten och vintern övernattade
de på Annala. Åkern grävdes upp med hackor och då granar fälldes, band man ett
rep runt toppen som man sedan drog i så rötterna blev synliga att få loss med
hacka. Huset från Tiilikkala flyttades dit året därpå. För ladugårdsbygget
tillverkades tegelstenar, även Erkki fick teglet till sin ladugård tillverkad i
Kärjenpuro.
Mera åker röjdes. I ladugården fanns 8 kor, tupp, höns och en gris. Den
sista hästen var Lotta, köpt från Katajaniemi, traktor fanns inte. Av Oski fick
man hunden Kuutti för att vakta huset.
Otto ja Tyyne Rauhalassa.
Otto och Tyyne i Rauhala.
Barnen
växte upp och fann sina partners. Tyyne och Otto bodde i Kärjenpuro ett par år
till men sålde sedan gården och flyttade närmare kyrkbyn. Senare köpte de
Rauhala i Laitala. Miljön var namnenlig (Rauhala betyder Lugnet), en lugn plats
där det var tryggt för barnbarnen att leka.
Då Tyyne
blev sämre och snöröjningen började bli tung för Otto, flyttade de i början av
1980-talet till kyrkbyn, till Koskelabackens äldreboende. Där fick de besök av
pingstvänner och de upplevde en andlig väckelse. De ingick dock aldrig i deras
församling. Tyynes hälsa försämrades, man konstaterade cancer långt utbredd. Hon dog den sista mars 1983.
Impi sisko ja Otto Rauta-Mikossa kesä 2001.
Syster
Impi och Otto på Rauta-Mikko sommaren 2001.
Otto bodde kvar på Koskelabacken ännu några år, men flyttade sedan
till Määttälä by till Rauta-Mikko (Järn-Mikko) där han bodde i 13 år. Där var
han tillfreds, läste tidningar, täljde promenadkäppar, plockade bär och
studerade och matade fåglarna. De sista åren behövde han städ- och mathjälp.
Andningen var så tung att han behövde tillförsel av syre. Han tillbringade ändå
många födelsedagar där, i mindre eller större sällskap. Han blev alltid glad
att få besök. Sitt goda minne hade han kvar hela livet, men hörseln förlorade
även Otto, och hörapparaten hjälpte inte mycket.
I januari
2002 fick Otto flytta till service- och veteranboende i Kannus eftersom hans
hälsa försämrats. På veteranboendet höll han sig helst för sig själv. Han ville
inte umgås med veteranvännerna eftersom de alltid pratade om kriget och Otto
ville inte längre prata eller höra om det. Fyra månader senare, den 29 maj dog
han på centralsjukhuset i Karleby, 92 år gammal.
SYSTERN
IMPI MINNS OM SIN BROR
Otto var
intresserad av handarbeten och stickade strumpor och vantar åt sig. Han spolade
också upp färdiga trådspolar till Impi som hon sedan kunde väva tyger av. En gång
då Impi just hade börjat skolan och Otto var hemma med halsont, lärde Otto
henne multiplikationstabellen.
Avioliitto/Gifte
Gift 1936-07-19 i Toholampi, LS [2] .
Vihitty Pappilassa - Vigda i Prästgården.
Tyyne Dagmar
Aleksintytär Salmi. Född
1909-01-04 i Toholampi, LS [2] .
Död 1983-03-13 i Toholampi, LS [2] .
Lapset/Barn
Liisa Hillevi Ahonen. Född 1936-12-02 i Toholampi, LS.
Källor
1.
Toholammin
Kirkkoherranvirasto 020116/RK Ahola 1862-69 s346
2.
Toholammin
Kirkkoherranvirasto 020116
3.
Toholammin Kirkkoherranvirasto
020116/Dödbok 1868
4.
Toholammin
Kirkkoherranvirasto 020116/Födda 1824
5.
Lappajärven
Kirkkoherranvirasto 011004/Födda 1871
6.
Lappajärven
Kirkkoherranvirasto 011004/Födda 1838
7.
Lappajärven Kirkkoherranvirasto 011004/RK 1833-1840
s161/Födda 1833
8.
Lappajärven
Kirkkoherranvirasto 011004/Dödbok 1882
Skapad av Mailis Alvarsson (c) Framställd
2019-01-01 med hjälp av Disgen
version 2016.