Ansedel Martti § Ahonen

1913-1941

Martti § Ahonen Syntynyt-Född: 1913-12-09 Tiilikkala, Toholampi, LS [1] . Kuollut-Död: 1941-09-20 Prääsä [1] . Dödsorsak: Kaatui sodassa - Stupade i kriget Työmies - Arbetare	F Oskari @ Efraiminpoika (Efraimsson) Ahonen. Född 1864-10-30 i Toholampi, LS [2] . Död 1946-07-24 i Tiilikkala, Toholampi, LS [3] . Kivimies/Torppari/Maanviljelijä - Stenhuggare/Torpare/Jordbrukare	FF Efraim @ Hemminginpoika (Hemmingsson) Kangasvieri-Kukkola-Ahola. Född 1828-03-01 i Kangasvieri, Lestijärvi, LS [3] . Död 1868-06-18 i Ahola, Toholampi, LS [4] . Renki/Kanssaviljelijä/Talollinen - Dräng/Bolagsman/Husbonde
		FM Maija Lisa (Maria Elisabeth) @ Aapantytär (Abrahamsdotter) Hukari. Född 1824-11-20 i Hukari, Toholampi, LS [5] . Död 1868-06-18 i Ahola, Toholampi, LS [4] .
	M Liisa @ Erkintytär (Eriksdotter) Vähäsöyrinki-Tikka-Ahonen. Född 1871-08-03 i Vähäsöyrinki, Lappajärvi, LS [6] . Död 1968-09-08 i Tiilikkala, Toholampi, LS. Emäntä - Gårdsfru	MF Erkki (Eric) @ Iisakinpoika Vähäsöyrinki (Isacsson Lillsöfring) Tikka. Född 1838-08-17 i Vähäsöyrinki, Lappajärvi, LS [7] . Renki/Mökkiläinen - Dräng/Stugusittare
		MM Anna Liisa (Anna Lisa/Elisabeth) @ Taavintytär (Davidsdotter) Hankaniemi. Född 1833-08-17 i Hankaniemi, Soini, LS [8] . Död 1882-11-30 i Vähäsöyrinki, Lappajärvi, LS [9] .

Elämänkertomus/Levnadsbeskrivning

Martista kasvoi pitkä, hiljainen, lähes juro poika valokuvien mukaan. Hän urheili jo lapsena ja jatkoi sitä aikuisenakin. Nuoremmat pitivät häntä harrastustensa takia idolinaan. Hän oli ensisijaisesti korkeushyppääjä, mutta voitti palkintoja myös 3-ottelussa. Pesäpallo kuului myös kuvaan. Hän kuului Toholammin Jyskeen kautta Työväen Urheiluliittoon.

Martti alkoi seurustella nuorena itseään pari vuotta vanhemman Lilja Lyydia Lillvis´n kanssa, joka oli kotoisin Nisulan kylältä. Pari oli melko epäsuhtainen; Martti 182 cm ja Lilja lähes 40 cm lyhyempi tuberkuloosin vammauttaman selän takia. Martti oli hiljainen ja ujo, Lilja puhelias ja eläväinen. Pari kihlautui keväällä 1934 ja naimisiin he menivät lokakuun 5 päivänä samana vuonna. Avioliiton solmimista vauhditti ilmeiseti seuraavana talvena alkanut asevelvollisuus, joka tuolloin kesti lähes koko vuoden. Sen Martti suoritti Helsingissä Valkoisessa Kaartissa. Hän olisi saanut ylennyksen korpraaliksi, mutta SDP:n jäsenyys katsottiin tuolloin esteeksi, joten hän kotiutui sotamiehenä.

Koska perhe alkoi kasvaa, alkoi Martti rakentaa omaa tupaa vuonna 1938 Laitalan kylälle naapurilta vuokraamalleen maalle. Rakennustarvikkeiksi hän sai ostettua osan entisestä osuuskaupan talosta. Tytär Kaarina syntyi kesällä Laitalan Sakrin kamarissa, jossa pariskunta tuolloin asui. Uuteen kotiin päästiin muuttamaan myöhään syksyllä. Laitalaisen Oskari oli tupaantuliaisiin kirjoittanut runon. Rakennus oli vielä keskeneräinen, kun 105 päivää kestänyt talvisota alkoi. Polttopuilla oli vain tervapahvista kyhätty suojakatos.

Martin ja Liljan uusi koti 1939, kuvassa myös Lempi-sisko ja Kaarina Martin sylissä.

Martti och Liljas nya hem 1939, på foto även systern Lempi och Kaarina i Marttis famn.

Martti oli taitava, ahkera ja yritteliäs työmies. Hän teki metsätöitä, kaivoi ojia, oli kirvesmiehenä, teki kenkiä, tuohitöitä ja huonekaluja. Välirauhan aikana hän oli Oton talon rakentamisessa mukana. Itselle hän oli alkanut rakentaa piharakennusta, mutta siitä puuttui vielä katto, kun sota alkoi uudelleen juhannuksen aikoihin 1941. Sieltä Martti ei palannut, vaan hän kaatui Prääsässä 20 syyskuuta samana vuonna. Hänen lähettämänsä kirjeet tuolta kesältä ovat säilyneet. Hänen viimeisinen kirje, jota hän ei ollut pystynyt postittamaan, oli ollut hänen taskussaan verisenä. Martin ruumis saatiin suhteellisen nopeasti haudattavksi kotikirkkomaan multiin. Lilja on kertonut hautauksen tapahtuneen heidän 7:ntenä hääpäivänään lokakuun viidentenä. Haudattavia oli samalla kertaa viisi.

Impin muistoja veljistään

Hän kertoi että Martti teki vähän mitä halusi. Kun suutari oli talossa töissä, Martti istui vieressä ja seurasi, siinä hän oppi suutarin työn ja hyvää työtä tekikin. Myös Martti kutoi itselleen sukkia ja vanttuita ja puolasi Impille puolat valmiiksi. Martti käveli jo yhdeksän kuukatisena. Kun hän sitten sodassa kaatui, Lisi-äiti sanoi että ”Martin oli niin lyhyt tuo elämä että hänen piti niin aikasin alkaa”.

Joku Sana Martti Ahosen ja Lilja Ahosen tupaan tulijais juhlaan vuonna 1938 kirjoitti Oskari Laitalainen

Kun on oma tupa niin on oma tupa niin on omasa tuasa olla hupa tämän asjan ojkijaksi uskoo vaikka kuka.

Ahkeran työn ja sitkjäin ponnistusten kautta on Martti vojnu tuon tähtäämänsä päämäärän sauttaa.

Ja mejllä olis velvollisuus yritteliästä parja jokaisen varainsa jälkiin eteenpäin auttaa, ja oman tunnun laki meitä näin tekehen määrää, ei suinkaan mahta olla mun tuumani väärää.

Tältä kannalta mjnä tätä asjaa kahton ja ajiatukseni julki tuoja tahton.

Joka rehelljsesti ja ahkerasti etehenpäin pyrkiä kojttaa niin se vajkiakki vasten käyniset vojttaa.

Suomen itsenäisyys päjvää myös juhlitaan kautta suomen, kyllä mahto tuntua hauskalta omassa tuasa ensijmäjnen huomen.

Laittaahan lintusekki itselleen pesää jotka käyvät täällä mejtän maasa vjettämäsä iloksemme kesää.

Kovjn tärkjä asia se on meille kaikjlle täällä että olla oma katto päämme päällä.

Kurja asja se on joka tuolla majlmalla ansjo matkoilla kulkee jolta moni ovensa ylpeesti sulkee.

Sillon tälläiset ajatukset mjelehen lentää että onpa mulla olemasa oma tupa sentään.

Oman tuan ovipa on auki mulle tuolla ansio matkojlla rasjttuneelle.

Sitteki täytyy kulkia muita maailman teitä vaikka ei siellä hellästi kohella mejtä.

Ei meitän olojamme vaikeroja sovi ei meille aukea hevein ovi.

Me oomme alempi kansan kerros täällä emme voi mässätä yltäkyllän päällä.

Tyytähän osahana ja ollahan hiliaa vaikka ei mejtän elämän polku ole siljaa.

Ei tiä mjtä aika mukanahan tuo se joskus synkän varjon meitän elämän polulle luo.

Vaan kärsimys se on joka kaikki vojttaa yhesä kun etehen päjn ponnjstaa kojttaa niin vaikiakki kokemukset varmast voittaa.

Kyllä nämä mailman matkat meiltä sitkyttä kysyy siittä riippuu jos tervennä pysyy.

Täson teille onnia ja hyvää sopua ja kehotan kalliina pitähän pientäki kotua.

Mökki pieni on parempi kun hoviherran mainen jos siellä rauha rakkaus on aina asuvainen.

Lyhy aika on mua ahistanu olisin enemmän lauseita paperille pannu.

Nyt amen sanon tällä lailla tämä mun heikko runoni on paljo tässä asiasa vailla.

Martti växte upp till en tystlåten, nästan lite trulig pojke. Han idrottade redan som barn och fortsatte även som vuxen. Han blev lite av en idol för de yngre. Främst var han höjdhoppare, men vann priser även i tresteg. Boboll hörde också till bilden. Han tävlade för Toholampis Jyske IF.

Martti började sällskapa med den två år äldre Lilja Lyydia Lillvis, som kom från Nisula by. Paret var ganska olika, Martti 182 cm lång och Lilja pga tuberkulosskadad rygg, nästan 40 cm kortare. Martti var tystlåten och blyg, Lilja talför och livlig. De förlovade sig våren 1934 och vigdes den 5 oktober samma år. Troligen påskyndade av militärtjänstgöringen, på den tiden nästan ett år, som började kommande vinter. Den gjorde Martti vid Vita Brigaderna i Helsingfors. Han skulle blivit befordrad till korpral, men medlemsskapet i SDP sågs som ett hinder, varför han hemförlovades som soldat.

Då familjen började växa, började Martti 1938 att bygga eget hus i Laitala by, på mark hyrd av grannen. Som virke köpte han en del av den tidigare butikshuset. Dottern Karin föddes på sommaren, i kammaren hos Sakri där paret då bodde. Sent på hösten kunde de flytta in i den nya stugan. Byggnaden var ännu halvfärdig, då det 105 dagar långa vinterkriget startade. Taket var ännu enbart tjärpapper.

Skalden Oskari Laitalainen skrev en dikt till Martti Ahonen och Lilja Ahonen som de fick vid inflyttningskalaset till deras första gemensamma hem 1938. Dikten är skriven på dialekt och handlar om glädjen att bo i eget hus om än ett litet sådant.

Ahosen perhe ennen sotia, kesällä 1939.

Familjen Ahonen före krigen, sommaren 1939.

Martti var en kunnig, flitig och företagsam arbetare. Han gjorde skogsarbete, grävde diken, var snickare, tillverkade skor, näverarbeten och möbler. Under mellanfreden var han med och byggde på Ottos hus. Till sig själv hade han påbörjat ett uthus, men taket saknades ännu då kriget åter började vid midsommartid 1941. Därifrån återvände inte Martti, han stupade i Prääsä den 20 september samma år. De brev han skickade hem den sommaren finns sparade och vi kan läsa hans sista brev till systern Aino (se Ainos antavla) och även det sista brevet till hustrun, vilken han inte hann skicka. Den hittades blodig i hans ficka.

Översättning av Marttis sista brev till hustrun Lilja. Två dagar senare stupade han.

18.9 -41

Kära Lilja!

Hjärteligen hälsar jag dig min egen kära med några rader med vilka jag nu vill komma dig nära. Jag har inte något speciellt att berätta. Jag har inte fått något brev från dig efter att jag skrev senast. Tog pennan i handen för att det, då jag skickade mitt senaste brev blev ett olyckligt fel, då jag där lovade vårt lilla hjärtegull den där pengen och så glömde jag lägga i den, så jag rättar nu till det den här gången.

Här går livet sin vanliga gång. Nu börjar det dock kännas att man är alltför trött. Man orkar inte längre hålla sig på benen hela tiden. Det är inte konstigt att det blir så, eftersom vi varit här i tre veckor utan vila. Och speciellt den här platsen där vi nu är. Det har tagit väldigt på krafterna då den där ryssen är alldeles framför näsan, så man måste ha så nogsam vakthållning så dom inte kan överraska oss. Nätterna är därför långa och mörka och de går utan att man får någon vila. Men annars går det ingen nöd på oss, bara vi kunde få lite vår så vore allt bra.

Nu börjar det regna igen, det har varit torrt i flera dagar nu. Får se om regnet ska hålla i sig någon längre tid.

Jag är lite bekymrad för hur du och alla där får upp potatisen. För dig är det ju ännu lite besvärligare eftersom vår potatis är på så långt håll att hur klarar du att få upp den, eftersom det inte ens finns någon häst där i Käpylä utan även den måste hämtas från andra.

Och så en sak till som jag redan tidigare har skrivit till dig om, man skulle behöva lite reparation av stugan före vintern, eftersom det ser ut som om vi inte vet hur länge vi blir här. Till innertaket behövs lite mera material och kanske lite jord runt väggarna eftersom man inte kan gå där nu. Och så behövs mera till golvspringorna de har blivit så glesa. Nu skriver jag inte mera den här gången utan lämnar er i skaparens vård.

Hjärtats hälsningar

din egen Martti!

Martis kvarlevor fick man förhållandevis snabbt hem för att begravas. Lilja har berättat att han begrovs på deras sjunde bröllopsdag. Samma dag begravde man fem stupade.

Syster Impis minnen av Martti

Hon berättade att Martti gjorde det han kände för. Då man hade skomakare i huset satt han bredvid och iakttog, där lärde han sig yrket och gjorde väldigt fina arbeten. Även han gjorde färdiga spolar till Impi, och stickade också vantar och sockor åt sig. Martti började gå redan då han var nio månader gammal. När han sedan stupade i kriget, sa mor-Lisi att ”Marttis liv blev så kort att han var tvungen börja så tidigt.”

Avioliitto/Gifte

Gift 1934-09-30 i Toholampi, LS [3] .

Lilja Lydia Kallentytär Lillvis. Född 1911-09-19 i Toholampi, LS [3] .
Död 1991-04-06 i Toholampi, LS [3] .

Lapsi/Barn

Valma Kaarina Ahonen. Född 1938-07-17 i Toholampi, LS [10] .

Källor

1. HisKi

2. Toholammin Kirkkoherranvirasto 020116/RK Ahola 1862-69 s346

3. Toholammin Kirkkoherranvirasto 020116

4. Toholammin Kirkkoherranvirasto 020116/Dödbok 1868

5. Toholammin Kirkkoherranvirasto 020116/Födda 1824

6. Lappajärven Kirkkoherranvirasto 011004/Födda 1871

7. Lappajärven Kirkkoherranvirasto 011004/Födda 1838

8. Lappajärven Kirkkoherranvirasto 011004/RK 1833-1840 s161/Födda 1833

9. Lappajärven Kirkkoherranvirasto 011004/Dödbok 1882

10. Kaarina

Personregister Efternamnsregister Ortsregister

Skapad av Mailis Alvarsson (c) Framställd 2019-01-01 med hjälp av Disgen version 2016.