Ansedel Oskari (Oski) Sefanias
§ Ahonen
1906-1977
|
Oskari (Oski) Sefanias § Ahonen Syntynyt-Född:
1906-03-28 Toholampi, LS. Kuolinsyy-Dödsorsak:
Veritulppa keuhkoissa - Blodpropp i lungorna. |
|
|
|
|
||
|
|
|
|
|
|
Elämänkertomus/Levnadsbeskrivning
Oski ja Laini muuttivat v. 1943 Tiilikkalasta
Häkkilään mäkitupalaiseksi. Oski meni pois nopeasti, hän meni hakemaan
saunapuita, löydettiin puuliiterissä 3 puukalikkaa käsivarrella, oli saannut
tulpan keuhkoihin.
ISÄNI OSKI
Linne
Korpi os. Ahonen muistelee isäänsä:
Isäni
elämän alku oli traaginen, kun hänen äitinsä kuoli synnytykseen, mutta varmaan
oli hyviä hoitajia ja jostain rintamaitoakin sai, koska hänestä kasvoi ”riski”
mies.
Minun
varhaisimmat muistoni isästä ovat sotaajan jälkeen, kun isä alkoi rakentaa
kotimökkiä ja minä olin isän mukana laittamassa sammalia hirren rakoihin. Olin
silloin noin 5-vuotias, eikä minusta varmaan paljon apua ollut.
Isä
oli ”metsien mies” monessakin mielessä. Hän elätti perhettään metsätöillä ja
oli myös innokas metsästäjä. Muistan lapsuudestani, että meillä syötiin
linnunlihaa useasti. Oravia isä metsästi myös. Muistan, kun niitä oravannahkoja
riippui kuivumassa. Silloin olivat nämä pikku-turkikset rahanvastaista tavaraa.
Isä teki itse haulikon panoksia, silloin ei saanut mennä lähellekään askaretta
tutkimaan ja piti olla ihan hiljaa.
1940-luvun
lopulla ja 1950-luvulla isä kulki rakennuksilla töissä Luoman Einon porukan
kanssa. He urakoivat muun muassa navettarakennuksia. Muistan lykänneeni
pikkuveljeäni vaunuissa, kun kiirehdimme isää vastaan hänen tullessaan kotiin
työmaalta. Isä oli meille hyvin tärkeä. Näiden metsä ja rakennus hommien
lisäksi isä oli Toholammin kunnalle töissä ja kutsuikin itseään sekatyömieheksi.
Oli
vuoden 1968 itsenäisyyspäivä, kun isä luki Keskipohjanmaa-lehteä ja kommentoi
äidille, että ”Kyllä siinä on taas prenikoita jaettu”, johon äiti totesi, että
”On siellä sinunkin nimesi”. Voin vain kuvitella isäni ilmettä kun hän äidille tokaisi,
että ”Älä höpötä”. Mutta, todellakin Tasavallan Presidentin myöntämä Valkoisen
Ruusun Ritarikunnan II-luokan mitali oli Oskari Ahoselle tulossa. Pakko oli
isän uskoa viimeistään silloin, kun sitä mitalia piti lähteä vastaan-ottamaan
ja oli laitettava oikein tumma puku ja kravatti ylle. Äidin kertoman mukaan se
oli ollut vähän hankalaa.
Isä
piti hyvin paljon tanssimusiikista. Kun radiosta kuului ”Dallape” niin silloin
laitettiin volyymit täysille, matot lattialla kasaan, kaapattiin Linne-tyttö
syliin ja sitten tanssittiin. Isän kanssa olen aikuisenakin ensimmäiset
valssini tanssinut. Vieläkin, kun tapaan vanhempia lamppilaisia miehiä ja
naisia, heidän kuullessa minun olevan Ahosen Oskin tytär muistelevat isääni
sanomalla, että ”Kyllä siinä oli sitten hupanen mies.”
Isä
oli mukana myös näytelmä toiminnassa Laitalan työväentalolla, siellä Laini ja
Oski olivat toisensa aikoinaan myös löytäneet.
LAURI MUISTELEE
Sota
vei noin 5 vuotta parasta miehuus ikää, 1939-1944. Oma tupa oli rakennettu
äidin kanssa Häkkilään. Arkipäivät isällä tietysti kuluivat työn merkeissä,
kesäisin rakennuksilla ja navetoita sisustamassa lähikylillä, omassa ja myös
lähipitäjässä, myös metsäojien kaivuu kuului isän työrepertuaariin. Talvisin
työ oli ropsin ja tukin hakkuuta, keväällä parkkuuta. Välimatkat talvisin
tietenkin hiihdettiin. Välillä työttömyyskin koetteli.
Isä
ja äiti olivat vuosia kiertävinä pito kokkeina häissä ja hautajaisissa omalla
ja lähikylillä.
Kesäisin
työn vastapainoksi kalastus oli tärkeä harrastus, varsinkin viikonloppuisin.
Ala-Pirttijärvi oli isän lempi paikkoja. Kalareissujen lisäksi
kesäharrastuksiin kuului myös metsästys ja marjastus. Marjamatkalta on jäänyt
mieleen sellainen linttireissu kun astiat tuli täyteen, niin isä teki
tuohiropposen, ehkä noin 5 litran vetoisen, näkipähän miten sellainenkin
käyttöastia tehdään.
IMPI-SISKON MUISTOJA VELJESTÄ
Oski
oli hyvä viheltämäänja halusi aina oppia uusia säveliä. Impi muistaa että pääsi
jo nuorena poikien mukana tansseihin että oppi sävelet uusiin kappaleisiin. Oli
pyhäaamuna vielä nukkumassa kun herätettiin että ”muistatko sen uuden
kappaleen”? se oli ”Punertaa marjat pihlajan”. Sängyssä piti Oskille laulaa
että hän sitten oppi sen. Naapurin poika tuli ja kuuli laulun, hän oli samalla
asialla ja hyökkäs kamariin laulamaan Impin ja Oskin kanssa. Kun Nisulan
sepälle Kirkonkylällä tuli sisko Amerikasta jolla oli semmoinen uutus kun
grammari mukana ja siihen levy ”Vanhat Toverit”, Oski käski Impiä sinne
kuuntelemaan ja oppimaan laulua.
Laini, Oski, Linne ja Lauri Häkkilän kodissa
n. 1952.
Laini, Oski, Linne och Lauri utanför hemmet i Häkkilä ca 1952.
Oski och Laini flyttade 1943 från hemmet i Tiilikkala till stugan
i Häkkilä. [2] . Oski gick bort snabbt, han hade
gått för att hämta bastuved då hittades i vedboden med 3 vedklabbar på armen,
han hade fått en blodpropp i lungorna.
MIN FAR OSKI
Linne Korpi f. Ahonen minns sin far.
Pappas början var tragisk, modern dog under förlossningen, men det
var säkert en bra sköterska och även tillgång till bröstmjölk, eftersom han
växte upp till en ”frisk” man.
Mitt tidigaste minne av pappa var efter kriget, då pappa började
bygga stugan till familjen och jag var med honom och tätade springorna mellan
timmerstockarna med mossa. Jag var då ungefär 5 år gammal, och jag var säkert
inte till stor hjälp.
Pappa var lite av en ”skogsmänniska”. Han livnärde familjen på
skogsarbete, och var också en flitig jägare. Jag minns från min barndom, att vi
ofta åt fågel. Han jagade också mycket ekorre, jag minns skinnen som hängde på
tork. På den tiden var dessa småskinn högt värderade. Pappa tillverkade själv
patroner till geväret, då fick man inte vara nära och man måste vara helt tyst
för att inte störa.
Slutet av 1940-talet och i början av 1950-talet, jobbade han på
byggen med Eino Luomas arbetslag. De gjorde många ladugårdsbyggen. Jag minns
att jag skjutsade lillebror i vagnen, då vi skyndade oss för att möta pappa som
kom hem från jobbet. Pappa var mycket viktig för oss. Utöver skogs- och
byggjobb var han också anställd av Toholampi kommun och han kallade sig för
diversearbetare.
Det var självständighetsdagen 1968 då pappa läste i
”Keskipohjanmaa” och kommenterade att ”Nog har man delat ut medaljer igen”,
mamma konstaterade att ” Ditt namn finns faktiskt också där”. Jag kan
föreställa mig pappas min då han svarade att ”Prata inte strunt”. Men,
faktiskt, Presidenten hade tilldelat även honom Vita Rosens Riddarorden,
II-klassens medalj, som nu var på väg till Oskari Ahonen. Han var så tvungen
att tro på det till slut då det var dags att åka och ta emot den och till och
med ta på sig den mörka kostymen och kravatten. Enligt mammas berättelse var
just det lite besvärligt.
Pappa tyckte mycket om dansmusik. Då ”Dallape” spelades på radion
höjdes volymen, mattorna hamnade i en hög, dottern
Pappa var också med på
teaterverksamheten i Laitala Folkets hus, det var där som Laini och Oski
tidigare funnit varandra.
LAURI MINNS SIN FAR
Kriget tog 5 av de bästa åren för Oski och många andra, 1939-1944.
Ett eget hem hade byggts tillsammans med mamma i Häkkilä.
Vardagarna gick naturligtvis i arbetets tecken, på somrarna på byggen
och inredning av ladugårdar i grannbyarna, i den egna och även i grannsocknen.
Även dikning i skogarna hörde till pappas arbetsrepertoar. På vintrarna var det
timmerhuggning, på våren röjning. Skidor var fortskaffningsmedlet vintertid.
Emellanåt blev han arbetslös.
Pappa och mamma tog också under många år uppdrag och lagade mat på
olika tillställningar såsom bröllop och begravningar.
På somrarna var fisket raka motsatsen till arbetet, speciellt på
helgerna. Ala-Pirttisjön var pappas favoritställe. Utöver fiskeresorna hörde
jakt och bärplockning till sommarens aktiviteter. En gång då vi plockat så
mycket hjortron att alla kärl var fulla gjorde pappa en näverkorg på ungefär 5
liter, där lärde jag mig hur man gjorde sådana nyttoprylar.
SYSTER IMPIS MINNEN AV BRODERN
Oski var väldigt bra på att vissla
och ville alltid lära sig nya melodier. Impi minns att hon redan som ung
flicka fick följa med pojkarna till dansbanan bara för att lära sig melodierna
till nya låtar. Hon sov ännu en söndag morgon då hon blev väckt och tillfrågad
att ”kommer du ihåg den där nya låten?”. Redan innan hon gått upp ur sängen var
hon tvungen att sjunga den för Oski så han också lärde sig den. Grannpojken som
kom i samma ärende och hörde sången, rusade in i kammaren för att sjunga med
Impi och Oski. Då en syster från Amerika kom till smeden Nisula i kyrkbyn och
hade med sig en sådan nyhet som en grammofon och därtill en skivan ”Gamla
Vänner”, sa Oski till Impi att gå dit för att lyssna och lära sig sången.
Avioliitto/Gifte
Vihityt - Vigda 1935-04-21 Toholampi, LS [2] .
Vihitty Pappilassa - Vigda i Prästgården.
Laini Kustaava Johontytär Kotila. Född
1909-02-08 i Toholampi, LS [2] .
Död 1986-04-26 i Toholampi, LS [2] .
Lapset/Barn
Linne Maria Ahonen. Född
1939-03-27 i Toholampi, LS.
Lauri Tapani Ahonen. Född 1948-10-18 i Toholampi, LS [6] .
Källor
1.
Toholammin Kirkkoherranvirasto 020116/RK Ahola 1862-69
s346
2.
Toholammin
Kirkkoherranvirasto 020116
3.
Toholammin
Kirkkoherranvirasto 020116/Dödbok 1868
4.
Toholammin
Kirkkoherranvirasto 020116/Födda 1824
5.
Lampin/Lestin Suvut 1864-1900/Arto Hautala s113
6.
Lauri
Skapad
av Mailis Alvarsson (c) Framställd 2019-01-01 med hjälp av Disgen version 2016.