Ansedel Liisa @
Erkintytär (Eriksdotter) Vähäsöyrinki-Tikka-Ahonen
1871-1968
|
Liisa @ Erkintytär (Eriksdotter)
Vähäsöyrinki-Tikka-Ahonen Syntynyt-Född:
1871-08-03 Vähäsöyrinki, Lappajärvi, LS [1] . Ristitty-Döpt:
1871-08-06 Lappajärvi, LS [14] . Kuollut-Död:
1968-09-08 Tiilikkala, Toholampi, LS. Dödsorsak: Vanhuus –
Ålderdom Talon Emäntä –
Gårdsfru |
|
|
|
|
||
|
|
|
|
|
|
Elämänkertomus/Levnadsbeskrivning
Muuttanut Lappajärveltä Lestijärven Tikan kylään 1886-06-14 [15] .
Muuttanut Lestijärveltä Toholammille 1896-11-26 [16] .
Flyttade 1886-06-14 från Lappajärvi, LS till Lestijärvi, LS [15] .
Flyttade 1896-11-26 från Lestijärvi, LS till Toholampi, LS [16] .
Liisa oli juuri tullut takaisin Amerikasta, jonne hän lähti 3
päivä joulukuuta v. 1902. Siellä hän oli ollut kuusi vuotta Maynardissa,
Massachusetts valtiossa ja ollut kutomossa töissä. Ennen Amerikan matkaa hän
oli ollut piikana Multilan talossa Lestijärvellä ja myös Toholammin pappilassa
rovasti Anton Aimosen perheessä. Aimonen kirjoitti Liisalle Amerikkaan ja
tultuaan takaisin Suomeen Liisa meni uudelleen piiaksi pappilaan.
Liisa ei ole vähäpuheisena ihmisenä kertonut lapsuudestaan mitään.
Äitipuolestakaan hän ei ollut kertonut lapsilleen. Veli on mennyt naimisiin
Liisan ollessa 17-vuotias. Noihin aikoihin, ellei jo ennen, Liisa on lähtenyt
piiaksi. Ajan tavan mukaan Liisakin lähti Amerikkaan, jossa työskenteli Minnesotan
Maynardissa kutomossa. Matkustaja tiedot näyttävät että Neito Liisa Erkintytär
Tikka 3.12.1902 lähti Hangosta laivalla Polaris ja Englannista 9.12.1902 Cunard
Linjan laivalla Ivernia. Matkan hinta oli 35 dollaria.
Liisan työkokemuksista piikana ja myös Amerikan kutomossa oli
kovasti hyötyä. Hän osasi mm. säilöä ja laittaa ruokaa sienistä, mikä ei ollut
kovin tavallista lähiympäristössä. Hän kasvatti pellavaa ja oli kankaan
kudonnassa taitava. Kaikki talon lakanat, liinat ja kankaat kudottiin kotona. Impi
oppi jo lapsen iässä kutomaan kankaita, kutoi mm. Martin rippipuvun kankaan
jonka sitten Rauhalan Konsta teki puvuksi.
Amerikasta Liisa palasi piiaksi Aimosen perheeseen, josta Oskari
Ahonen hänet sitten löysi itselleen emännäksi ja äiti-puoli neljälle
lapselleen. Liisa oli silloin jo 37 vuotias, ja runsaan seitsemän vuoden aikana
hän synnytti viisi lasta, joista toiseksi nuorin Lauri Matias kuoli vähän yli
vuoden ikäisenä.
Molemmat vanhemmat olivat hiljaisia puurtajia mallina lapsille.
Jos lapset kapinoivat työntekoa kohtaan, sievä keskustelu riitti ojennukseksi.
Impin mielestä kovempaakin kuria olisi tarvittu. Toki hän työnteon oppimista
arvosti.
Lasten ja nuorten menoihin ei puututtu, vaikka vanhukset olivat
uskovaisia ja tutkivat Raamattua paljon. Liisa piti kylän lapsille pyhäkoulua
kolmenkymmenen vuoden ajan. Nuoret kävivät työväentalon riennoissa. Impi
muistaa, että yhden kerran vanhemmatkin tulivat katsomaan jonkun näytelmän ja
istuivat vielä penkissä parin tanssikappaleen ajan, ennen kuin lähtivät kotiin.
Kun Toholammilla puuhattiin Suojelus-kuntataloa, tuli pari isäntää
keräämään viljaa sen rahoitusta varten. Liisa oli istunut kuistilla ja sanonut:
"Ukko sanoo, että köyhille annetaan, ei muille." Niinpä isännät
olivat tuumineet, että kaikilla on oikeus vakaumukseensa. Liisa oli
lastenlapsille lempeä ja ymmärtäväinen. Ruokakomerosta löytyi aina voileipää
nälkäiselle nuorisolle. Hän oli pidetty isoäiti, jota mielellään kävivät
tervehtimässä. Kyläläisten parissa Liisa oli arvostettu, monissa asioissa
haluttiin kysyä hänen mielipidettään.
Kun Erkki rakensi uuden talon, ajateltiin pihan puoleista kamaria
mummolle, jotta hän voisi seurata talon tapahtumia. Mutta Liisa halusikin nähdä
kauemmaksi ja niin hän pääsi tienpuoleiseen kamariin.
Liisa kulki viimeisinä vuosinaan kepin kanssa, osteoporoosi oli
tehnyt selän kumaraiseksi. Tyttären tytär Mailis muistaa että Tummu joskus
käveli ”toolin” kanssa, hän piti toisella kädellä selkänojasta ja toisella
istuimesta, siirsi tuolia eteenpäin, otti askeleen ja siirsi taas tuolia. Näin
hän pääsi eteenpäin, ja kun välillä väsyi, hän istahti tuolille lepäämään.
Lopulta hänet piti hoitaa sänkyyn, saunaan hänet kannettiin. Kuulo meni
kokonaan. Hän katsoi tarkkaan puhujaa silmiin ja mietti pitkään ennen
vastaustaan.
Hän pysyi ajassa mukana ja luki sanoma-lehdestä ainakin otsikot
lähes viimeiseen saakka. Silmälaseja hänellä ei ollut, mutta luki kyllä
pienempääkin tekstiä suurennuslasin avulla.
Hilja, Erkki, Alpo, Liisa-tummu sekä Arto ja Heino Tiilikkalan edessä
n. 1949-50
Hilja, Erkki, Alpo, Liisa-tummu samt Arto och
Heino framför Tiilikkala ca 1949-50.
Taavi-veljen tyttäret Iida ja Ruusa tulivat
aina elokuun 3 päivä postiautolla Lestijärveltä tätiään onnittelemaan. Olivat
myös tulleet kun Liisa 1968 täytti 97 vuotta. Liisa on kuulemma siinä heille
sanonut että ”kerääntykään sitten kaikki tänne 15 päivä”. Ruusa oli kysynyt
että mitä täti sillä tarkoittaa, eihän silloin mitään ole. No, kerääntykää nyt
vain, Liisa oli vastannut. Liisa kuoli syyskuussa 97-vuotiaana ja hänet
haudattiin syyskuun 15 päivä.
Liisa-tummu 95-vuotispäivänään
1966./Lisa-tummu på sin 95 årsdag 1966.
Tidningsartikel i ”Keskipohjanmaa” då Liisa fyllde 97 år.
Liisa som var mycket tystlåten, talade inte mycket om sin barndom. Inte
heller om styvmodern har hon berättat för sina egna barn. Brodern gifte sig då hon
var 17 år gammal, vid den tiden om inte tidigare, började Liisa arbeta som
piga. Som många andra på den tiden, åkte även hon till Amerika. Hon avreste
från Hangö den 3 december 1902 med skeppet Polaris och den 9 december med
Cunard Lines Ivernia, resan kostaden henne 35 dollar. Hon arbetade på ett
spinneri/väveri i Maynard, Minnesota.
Liisa hade samma år kommit hem från Amerika, där hon varit sex år. Före
Amerikaresan hade hon varit piga på Multila gård i Lestijärvi och även på
Toholampi prästgård hos prästfamiljen Anton Aimonen. Prästen skrev brev till
Liisa i Amerika och då hon kom tillbaka till Finland gick hon tillbaka till
prästgården som piga till familjen Aimonen. Där fann Oskari Ahonen sedan sig en
hustru och styvmor åt sina fyra barn. De gifte sig den 23 augusti 1908. Liisa
var då 37 år gammal, på sju år gav hon sedan livet till fem egna barn, varav
den näst yngsta Lauri Matias dog ett år gammal. Amerika resorna hade påverkat
deras språk. Oskari kallades ”Papa” och Liisa för ”Ahonens Lisi”.
Av sina arbetserfarenheter som piga och från väveriet i Amerika hade hon
stor nytta. Hon lärde sig bl a att konservera och laga mat av svamp vilket då
inte var så vanligt i trakterna. Hon odlade lin och var skicklig att väva
tyger. Gårdens alla lakan, dukar och tyger vävdes i hemmet. Impi fick redan som
barn lära sig att väva tyger, bl a tyget till Marttis konfirmationskostym som
Rauhalas Konsta sedan sydde upp.
Multilan talo v 2004, noin vuosi ennen sen purkamista. Kuvassa serkukset
Eino Leppänen ja Impi Vesa os. Ahonen.
Multila gård 2004, cirka ett år innan den revs. På fotot kusinerna Eino
Leppänen och Impi Vesa f. Ahonen.
Lisi Maynardissa n. 1905./Lisi i Maynard ca 1905.
Föräldrarna var tystlåtna men flitiga förebilder för sina barn. Om barnen
opponerade sig mot något arbete, räckte det med en liten pratstund som
tillrättavisning. Impi tänker ibland att kanske hade det inte skadat med lite
hårdare uppfostran i hemmet, men hon värdesatte den arbetskunskap hon fick.
Föräldrarna lade sig inte i ungdomarnas förehavanden, trots att de var
troende och flitigt läste bibeln. Liisa höll under trettio års tid söndagsskola
för traktens barn. De unga gick på olika aktiviteter i Folkets Hus. Impi minns,
att även föräldrarna en gång kom för att se en föreställning, de satt sen kvar
under ett par danser innan de sedan gick hem.
Då man i Toholampi planerade att bygga en Hemvärnsgård, kom några
husbönder på besök för en insamling. Liisa hade suttit på farstubron och sagt:
"Gubben säger, att vi ger till de fattiga, inte till några andra.” Husbönderna
hade då konstaterat, att alla har rätt till sin förvissning.
Liisa var mild och förstående mot sina barnbarn. I skafferiet fanns
alltid smörgåsar till hungriga ungdomar. Hon var en omtyckt mormor och farmor
som man gärna hälsade på. Liisa var uppskattad bland byborna, man frågade om
hennes åsikt i många frågor.
Då Erkki i början av 60-talet byggde det nya huset, tänkte man att Liisa
skulle få rummet på gårdssidan så hon kunde följa vad som hände på gården. Men
hon ville blicka längre bort och fick istället kammaren, som hade utsikten mot
landsvägen till.
Ahoset vanhan tuvan edessä 1924. Papa, Oiva, Lisi, Aino, Signe, Oski,
Erkki ja Impi Lisi-tummun edessä.
Familjen Ahonen framför gamla huset 1924. Papa, Oiva, Lisi, Aino, Signe,
Oski, Erkki och Impi framför Lisi.
Kesä 1963 ja Alpo on Lampilla lomailemassa. Vasemmalta, Lauri Ylimäki,
Oski Ahonen, Alpo ja Laini, Ahonen, edessä Tummu ja Arto, Arton takana Hilja ja
Erkki Ahonen.
Sommar 1963 och Alpo semestrar i Toholampi. Från vänster Lauri Ylimäki,
Oski Ahonen, Alpo och Laini Ahonen, framför står mormor Liisa och Arto och
bakom Arto står Hilja och Erkki Ahonen.
På senare år gick Liisa med käpp, då ryggen blivit krum av sjukdom.
Mailis minns hur man ibland såg henne gå runt kvarteret med en köksstol, hon
höll med ena handen på ryggstödet och med den andra på sitsen, flyttade fram
stolen, tog ett steg, flyttade igen fram stolen. På så sätt tog hon sig framåt,
då hon blev trött, satte sig Liisa på stolen och vilade. De sista åren var hon
sängliggande och man bar henne till bastubaden. Hörseln försvann helt. Hon såg
in i ögonen på den hon talade med och funderade länge innan hon svarade. Hon
följde med sin tid och läste i alla fall rubrikerna i tidningen ända till
slutet. Hon hade aldrig glasögon, men mindre text läste hon med hjälp av ett
förstoringsglas.
Brodern Davids döttrar Ida Tuikka och Lempi Kangasvieri från Lestijärvi,
kom alltid den 3:e augusti med postbussen för att gratulera sin faster Liisa.
Så gjorde de även 1968 då Liisa fyllde 97 år. Hon ska då ha sagt till dem att
”samlas alla här sen den 15:e”. Rosa hade frågat att vad menar faster med det,
då är det väl inget speciellt. Nå, samlas nu i alla fall” hade Liisa svarat
henne. Liisa dog i september, 97 år gammal och hon begravdes den 15 september.
Avioliitto/Gifte
Vihityt - Vigda 1908-08-23 Toholampi Pappila/Prästgård.
Oskari @ Efraiminpoika
(Efraimsson) Ahonen. Född 1864-10-30 i Toholampi, LS [17] .
Död
1946-07-24 i Tiilikkala, Toholampi, LS [16] .
Lapset/Barn
Otto Eenokki § Ahonen. Född 1910-01-02 i Toholampi, LS.
Död
2002-05-29 i Kokkola, LS.
Erkki
Alexanteri § Ahonen.
Född 1911-10-17 i Toholampi, LS [16]
.
Död
1995-05-08 i Toholampi, LS [16] .
Martti
§ Ahonen. Född
1913-12-09 i Tiilikkala, Toholampi, LS [18] .
Död
1941-09-20 i Prääsä [18] .
Lauri
Matias § Ahonen.
Född 1915-09-10 i Tiilikkala, Toholampi, LS [16] .
Död
1916-11-25 i Tiilikkala, Toholampi, LS [16] .
Impi
Elisabet @ Ahonen.
Född 1917-09-28 i Tiilikkala, Toholampi, LS.
Död
2015-02-23 i Lahti, ES.
Källor
1.
Lappajärven
Kirkkoherranvirasto 011004/Födda 1871
2.
Lappajärven
Kirkkoherranvirasto 011004/Födda 1838
3.
Dödbok 1916/RK Tikka
1916
4.
Lappajärven
Kirkkoherranvirasto 011004/Födda 1795
5.
Lappajärven
Kirkkoherranvirasto 011004/Dödbok 1863
6.
Lappajärven Kirkkoherranvirasto
011004/Födda 1796
7.
Lappajärven
Kirkkoherranvirasto 011004/Dödbok 1873
8.
Lappajärven
Kirkkoherranvirasto 011004/RK 1833-1840 s161/Födda 1833
9.
Lappajärven
Kirkkoherranvirasto 011004/Dödbok 1882
10.
Irma-Liisa
Juuti/HisKi/Födda 1807
11.
Dödbok 1876
12.
HisKi/Födda
1806/Ikäkirja Hyytinen 1793-1816 k27
13.
Dödbok 1865
14.
Födda 1871
15.
Lappajärven
Kirkkoherranvirasto 011004
16.
Toholammin
Kirkkoherranvirasto 020116
17.
Toholammin
Kirkkoherranvirasto 020116/RK Ahola 1862-69 s346
18.
HisKi
Skapad av Mailis Alvarsson (c)
Framställd 2021-10-04 med hjälp av Disgen
version 2016.