Ansedel Oskari @
Efraiminpoika (Efraimsson) Ahonen
1864-1946
|
Oskari @ Efraiminpoika (Efraimsson)
Ahonen
Syntynyt-Född:
1864-10-30 Toholampi, LS [1] .
Kuollut-Död: 1946-07-24 Tiilikkala, Toholampi, LS [2] .
Kivimies/Torppari/Maanviljelijä - Stenhuggare/Torpare/Jordbrukare
|
F Efraim @ Hemminginpoika (Hemmingsson)
Kangasvieri-Kukkola-Ahola.
Född 1828-03-01 i
Kangasvieri, Lestijärvi, LS [2] .
Död 1868-06-18 i Ahola, Toholampi, LS [3] .
Renki/Kanssaviljelijä/Talollinen -
Dräng/Bolagsman/Husbonde
|
FF Hemminki
(Hemming) @ Antinpoika
(Andersson) Kangasvieri.
Född Lohtajan hist II sivu 346 syntymäaika on
1779-01-01. 1779-04-01 i Kangasvieri, Lestijärvi, LS [4] .
Död 1832-06-07 i
Lestijärvi, LS [4]
.
Talollinen/Lukkari/Kirkkoväärti -
Bonde/Klockare/Kyrkvärd
|
|
FM Matleena (Magdalena) @ Matintytär
(Matsdotter) Niemi.
Född 1799-05-01 i Niemi, Lestijärvi, LS [4] .
Död 1838-01-01 i Kukkola, Lestijärvi, LS [4] .
|
|
M Maija Lisa (Maria Elisabeth) @ Aapantytär (Abrahamsdotter) Hukari.
Född 1824-11-20 i Hukari, Toholampi, LS [5] .
Död 1868-06-18 i Ahola, Toholampi, LS [3] .
|
MF Abraham @ Juhonpoika (Johansson) Widgren.
Född 1797-07-07 i
Lohtaja, LS [4] .
Död 1868-04-25 i Hukari, Toholampi, LS [6] .
Talonmies/Kuudennusmies - Gårdskarl/Sexman
|
|
MM Marja (Maria) @ Antintytär (Andersdotter) Nisula
Iso-Häkkilä.
Född 1795-08-26 i Häkkilä, Toholampi, LS [7] .
Död 1853-11-11 i Hukari, Toholampi, LS [7] .
Piika/Talonemäntä - Piga/Gårdsfru
|
Elämänkertomus/Levnadsbeskrivning
Oskari syntyi
Toholammilla 30.10.1864 ja hänet kastettiin 13 päivä marraskuuta. Kummit olivat
uudisasukkaat Jaakko ja
Lovisa Johansson Kortelsmaa, talollinen Juho Heikinpoika Hirvikoskelta ja maanviljelijän tytär Mathilda Jaakontytär
Ahola. Vuonna 1890 Oskari otti nimen Aholin ja vuodesta 1900 sukunimi on ollut
Ahonen.
Hän oli kymmenlapsisen perheen toiseksi nuorin
lapsi. Vain kaksi vanhinta, Aapa ja Juho, sekä Oskari elivät täyspitkän elämän.
Heidän vanhemmat, talollinen Efraim Hemminginpoika Ahola e. Hukari e. Kukkola
ja Maija-Liisa Aapantytär Hukari, kuolivat samana päivänä katovuosien aikaan
18.6.1868. Oskarin kerrotaan olleen imemässä äitinsä rintaa, kun äiti oli jo
kuollut. Äiti yritti vielä pitää hengissä tätä poikaansa, sillä nuorin lapsi
Kalle oli kuollut puolivuotiaana saman vuoden toukokuussa. Kirkonkirjoihin
Kallen ja heidän vanhempiensa kuolinsyyksi on merkitty lavantauti, joka on
aliravitsemuksen jälkiseuraus. Muistitiedot kertovat, että silloin olisi saatu
Venäjältä ruista, josta keitettiin velliä, jota aliravittujen suolisto ei enää
kestänyt. Katajaniemen paikalla sanotaan olleen paikan, jonne nälkiintyneet
kerättiin.
Kolmevuotias Oskari ja pari vuotta vanhempi
sisar Matilda Sofia sijoitettiin huutolaisina ilmeisesti johonkin Hukarin
taloon, jossa Oskari oli sitten myöhemmin renkinä. Matilda-sisar kuoli 10
vuotiaana. Vanhemmat veljet olivat jo lähteneet omille teilleen. Myöhemmin
Oskari palveli mm. Hietalan ja Oravalan taloissa.
Rippikirja Ahola Nro 60 vuodet 1840-1879
kertoo että vanhemmat ovat kuolleet ja tyttö Matilda kuoli v. 1872, vanhin
poika Abraham muuttanut Hirvikoskelle, mihin nuorin poika Oskari siirrettiin on
epävarma.
I husförhörslängden för Ahola nr 60 åren 1870-1879 ses att
föräldrarna dött, att dottern Matilda dog 1872, äldsta sonen Abraham flyttat
till Hirvikangas, vart sonen Oskar flyttats är osäkert.
21-vuotiaana Oskari lähti Amerikkaan 1885/86,
jossa aluksi työskenteli farmilla. Hän kertoi että farmi oli niin laaja, että
yhden kierroksen kyntämiseen meni koko päivän. Kerran peltotöissä ollessaan,
hän oli kohdannut kalkarokäärmeen jonka oli kuokalla saannut nitistettyä.
Jatkossa hän oli kaivoksessa töissä oppien täten kivimiehen ammatin. Amerikassa
hän avioitui Maija-Liisa Sefaniaantytär Tiilikan kanssa, heidät vihittiin
Fitchburgissa juhannusaattona 1890 ja uudelleen neljä vuotta myöhemmin
Toholammin pappilassa. Maija-Liisa oli myös Toholammilta, ja Laitalasta
kotoisin. Hänen vanhempansa olivat Sefanias Liisanpoika Tiilikka e/t Häkkilä ja Eeva Maria Matintytär.
Amerikassa Oskarille ja Maija-Liisalle syntyi
kolme lasta, joiden kanssa he tulivat Suomeen. Nuorin lapsi Lempi Aliina oli
syntynyt muuttovuonna 1893. Lapsista Aina Sofia kuoli Suomessa 5-vuotiaana ja Hilja
Maria 8-vuotiaana. Oskari ja Maija-Liisa ostivat Korven mökin, kallion juurella
olleen maapaikan itselleen kaksi vuotta Suomeen tulonsa jälkeen, siinä hän oli
torpparina. Taloa sanottiin Taavetin tuvaksi. Heillä oli siinä talon lisäksi
talli, navetta ja aitta, tähän he ostivat myös muutaman lehmän. Paikka
tunnettiin 1950-luvulla Jalmari Niemosen mökkinä.
Heille syntyi vielä neljä lasta, joista
Johannnes kuoli viisi vuotiaana.
Aino Lyydian syntymävuotena 1899 Oskari kävi
vielä Amerikassa. Matkustajaluettelo näyttää että torppari Oskar Efraiminpoika
Aholin 29.04.1899 lähti Hangosta laivalla Polaris ja Englannista Dominion
Linjan laivalla. Tämän matkan hinta oli 163 markkaa. Maija-Liisa kuoli Oskari
Sefaniaan synnytykseen 28.3.1906. Lempi oli tuolloin 13, Aino 7 ja Sigrid 5
vuotta.
Pari vuotta myöhemmin, 23.8.1908, Oskari
avioitui Liisa Erkintytär Tikan e. Vähäsöyrinki kanssa.
Korven mökki, Oskarin ja Maija-Liisan
ensimmäinen koti.
Korpi stuga, Oskar och Maija-Lisas första hem.
AHOSEN PERHEESTÄ
Amerikan matka oli vaikuttanut Oskarin ja
Liisan kieleensä. Oskaria kutsuttiin nimellä ”Papa” ja Liisaa ”Ahosen Lisi”.
Oskari osti 1911 Tiilikkalasta Kankaan
tilasta puolikkaan, tässä perikuntatalo yhä on. Kauppaan kuului myös
varsinaisesta talosta puolet, jossa he aluksi asuivat. Naapuri Herman Tiilikka
osti Amerikasta tultuaan talon kokonaan itselleen. Oskari alkoi rakentaa oman
tilan rakennuksia. Rakentamisen hän aloitti navetasta ja muista siihen
liittyvistä rakennuksista. Asuinrakennuksen tarvikkeiksi ostettiin vanha
meijeri. Otto syntyi vielä Korven paikalla 1910, mutta Erkki syntyi
Tiilikkalassa.
Lempi lähti Amerikkaan 1910, joten hänestä ei
ollut kauan apua lasten hoidossa. Kovimman rakentamisen ja pellonraivauksen
aikaan lapsia syntyi parin vuoden välein, Impi viimeisimpänä 1917. Myös kuolema
vieraili, sillä Lauri Matias kuoli vuoden vanhana 1916. Kansalaissotaan ei
Tiilikkalan kylältä osallistuttu.
Tiilikkalan talossa oli parhaimmillaan 5-6
lehmää. Urho-niminen hevonen oli entinen Venäjän armeijan ratsu. Sillä tyttäret
Aino ja Lempi kävivät kylässä Lohtajalla saakka, ja Oski ratsasti ja otti
aitojen yli kyytiä. Urho piti köyttää kiinni, jos sen vain jätettiin hakaan, se
hyppäs yli ja karkas. Koiria oli ainakin Lulu ja Pilkki.
Ahosen perhe, Martti, Erkki, Otto, Oiva,
Signe ja Aino, istuen Papa Oskari sylissä Nanna, Lisi Tummulla Lauri sylissä,
Impi seisoen heidän välissä.
Familjen Ahonen, Martti, Erkki, Otto, Oiva, Signe och Aino, sittandes är
Papa Oskari med Nanna samt Lisi Tummu med Lauri, mellan dem står Impi.
Lapset joutuivat osallistumaan raskaisiinkin töihin.
Tytötkin olivat mukana pellonraivauksessa. Vaatehankintojaan varten he kuorivat
pajuja ja myivät parkit Määttälän nahkurille. Aino sitten osti ensimmäisen
pukukankaansa omilla rahoillaan. Isänsä kivitöihin he osallistuivat
kiillottamalla hautakiviä villakankaalla. Kansakoulua käytiin Oikemuksella.
Kerran Impi näki Oikemusten koulun ikkunasta mustalaisia hevosen kanssa. ”Ne
vie meidän Urhon” Impi itki. Opettaja yritti rauhoittaa tyttöä että onhan
muitakin mustia hevosia kuin Urho. ”Ei, kyllä tuo on meidän Urho” Impi väitti.
Koulusta tullessa tyttö kiirehti talliin, ei siellä Urhoa ollut! Papa olikin
vaihtanut mustalaisten kanssa. Impi muistaa vieläkin miten vihainen hän oli
tästä hevosvaihdosta. Kaksi viimeistä vuotta Impi kävi juuri rakennetussa Häkkilän
koulussa.
Äänestämässä käytiin Oikemuksen koululla,
jonne Oskari ja Liisa yhdessä menivät hevoskyydillä. He kannattivat ilmeisesti
maalaisliittoa Kyösti Kallion vaikutuksesta. Siitä huolimatta nuoriso kulki
Laitalan työväentalolla, eivätkä vanhemmat siitä koskaan mitään sanoneet. Otto
oli mukana näytelmissä ja Martti urheili Toholammin Jyskeen riveissä.
Tytöistä Sigrid avioitui 1923 Oiva Luoman
kanssa. Vaikean raskauden seurauksena hän kuoli v.1927.
Aino avioitui 1925 Johan Sanfred Ylimäen
kanssa, joka oli saman kylän poikia. Aviomies lähti Kanadaan ennen kuin toinen
lapsi Lauri oli syntynyt 1926. Koska Aino jäi lapsineen yksin Alavehkalan
tilalle, häntä avustettiin kotoa käsin peltotöissä ja muullakin tavoin. Papa
oli Ainon lapsille enemmän kuin isoisä, hän huolehti heistä kuin omista
lapsistaan. Nanna muistaa nukkuneensa joskus papan selän takana.
Pojista nuorin Martti avioitui ensimmäisenä
jo ennen armeijan käyntiä 1934 ja muutti pois kotoa. Oskari Sefanias vihittiin
1935, vaimo Laini tuli taloon miniäksi, josta lähti sodan syttyessä kotiinsa.
Otto avioitui 1936 naapurin tytön Tyyne
Salmen kanssa. Häissä näyttää valokuvan perusteella olleen runsaasti väkeä.
Otto muutti asumaan vaimonsa kotiin, mutta kävi muualla töissä. Otto rakensi
itselleen talon Martin kanssa välirauhan aikana puron taakse Salmen maalle.
Talon perustuksia tehtäessä tarvittiin 76-vuotiaan Oskari-Papan
kivimiestaitoja.
Oskari oli jonkun aikaa Häkkilän koulun
johtokunnan jäsen, ja oli myös kylävanhimpana pitkän ajan. Kinkereillä pappi
kerran kysyi kylän vanhimmalta mm. nuorison käyttäytymisestä. Heistä ei Papalla
yleensä ollut pahaa sanottavaa. Kun rovasti Kyrö oli kysynyt, haluaako Oskari
Ahonen vielä jatkaa, vai valitaanko uusi, oli Papa siihen sanonut että vaikea
häntä on iän perusteella ylittää, ja niin luottamustoimi silläkin kertaa
jatkui.
Häkkilä skolas styrelse 1930.
Impi synnytti 1937 Alpo-pojan, joka jäi
rippikouluikään saakka asumaan isovanhempien luona koska Impi lähti töihin
Etelä-Suomeen. Sotavuosina, 1940-46, Impi kuitenkin tuli takaisin kotitaloon
vanhempia auttamaan. Alpon mielikuvien mukaan isoisällä oli pilkettä silmässä
ja usein hän kiusoitteli Alpoa. Hän mm. tultuaan ulkoa pakkasesta sisään otti
pitkästä valkoisesta parrastaan jääpuikkoja ja pani niitä Alpon niskaan. Alpo
muistaa myös, että ”Papa” yleensä istui hellan edessä piippua polttamassa.
Hänellä oli joskus kumppaninaan Fredrik Nikunen, joka oli myös Amerikan kävijä.
He puhuivat usein ”mustasta raamatusta”.
Lienevätkö he tarkoittaneet mormonien kirjaa? Papa on kertonut olleensa
kerran Amerikassa ollessaan humalassa. Se oli niin huono kokemus, ettei hän
enempää halunnut. Siksi Ahosella ei viinaa käytetty.
Ahosen perhe 1939, kesä jolloin sisar Lempi
ja hänen puoliso Jalmari tuli Amerikasta käymään. Takarivi, Lauri, Otto, Tyyne,
Impi, Martti, Lilja, Aino, Laini sylissä Lauri, Oski, Lempi, Nanna ja Erkki.
Edessä: Reijo, Liisa, Papa Oskari sylissä Kaarina ja Lisi-Tummu Alpo sylissä.
Familjen Ahonen 1939, sommaren då
systern Lempi och hennes man Hjalmari kom på besök från Amerika. Bakre raden, Lauri, Otto, Tyyne, Impi, Martti, Lilja, Aino, Laini i
famnen Lauri, Oski, Lempi, Nanna och Erkki. Främre raden: Reijo, Liisa, Papa
Oskari i famnen Kaarina och Lisi med Alpo i famnen.
Tiilikkala
1940-luvulla./Tiilikkala på 1940-talet. Piirtänyt/Ritat
av: Alpo Ahonen
1 Päätalo – Huvudbyggnad
2 Konevarasto – Maskinförråd
3 Talli – Stall
4 Aitta – Bod
5 Sontalato – Dyngladan
6 Navetta – Ladugård
7 ”Hyysi”
– ”Hemlighuset”
8 Elosuoja
– Lada
9 Kivi
jossa Papa istui ja hieroi turvonneita jalkojaan. – Stenen där Papa ofta satt
och masserade
sina svullna fötter.
10 Puuliiteri
– Vedboden
11 Aitta
– Loge
12 Savusauna
– Rökbastu
13 Riihi
– Loge
14 Elosuoja
– Lada
15 Uudentalon
sauna – Nygårds bastu
16 Naapuritalo
Peltola – Granngården Peltola
17 Kivistön
kaivo – Kivistö brunn
18 Pyykkipaikka – Tvätt/Byk-området
19 Tie Uuteentaloon – Vägen till
Nygård
20 Juhannus
ruusupuska – Midsommar-rosenbusken
21 Kasvimaa
– Grönsaksland
22 Viinimarjapuskat
– Vinbärsbuskarna
23 Riihi
ja Elosuoja ennen sotia – Logen och ladan före krigen
SOTA-AIKAA
Maailman tilanne alkoi synkistyä, kun
Lempi-tytär miehineen juhannuksena 1939 päätti tulla käymään kotimaassaan. Isä-Oskari
täytti tuona vuonna 75 vuotta. Tämän kunniaksi Impin kummi, kansan runoilija
Oskari Laitalainen, kirjoitti runon:
Ko tämä naapuri on tänään 75 vuotta täyttäny
ja pitkin ikäänsä meille nuoremmille hyvää
esimerkkiä näyttäny
Hän on ollu aina rehti ja tunnollinen
suora ja kunnollinen.
Jo nuorena hän joutu palavelehen vierasta
kyllä sai tieten monta torusanaa vierahalta
nielasta
vaikka aina on työnsä hyvin tehtä koittannu
ei oo sittenkään vierahan suosiota voittannu.
Kirkkahana loisti se Ameriikan tähti sinne
naapurikin seilas,
kyllä kylän akat sano miks jätät surehen nuin
nuoren heilas
mutta sieltä hän rahaa toi
koska uuten kotin hän laittaa voi
ei täsä alaku mahtannu olla hupaa
ko maat oli mehtän alla ja talosa ei ollu
tupaa
sitkiästi ko on ponnistannu, niin aina ne
asiat on onnistunu
jo nuorena hällä oli perhehuolet vaikiat
vaan kuulumatta jäi valitukset haikiat
kuolema teki armotonta työtä
lapsia kaasi - vei äitinkin myötä
vaan poika jäi elähän, ei päässy äitinsä
perähän
nyt iso poika kulukee reservin tiellä
monta muuta poikaa on sielä
nyt toivon vanhalle naapurille terveitä
päiviä monia, eikä tulis enää kokemuksia kovia
meitän tulee turvata luojahan, hän vie meität
täältä myrskystä suojahan
nyt sanon aamen tällä lailla, tämä mun kyhärykseni
on palijo täsä asiasa vailla,
ja kynä on viime railla
Oskari Laitalainen, Toholammin Tiilikalassa
1939
101 päivää kestänyt talvisota alkoi
joulukuussa 1939. Sotaan lähti Ahoselta neljä poikaa, jotka kaikki palasivat
terveinä kotiin. Mutta jatkosodassa 1941 kaatui nuorin poika Martti, Otto
haavottui samana päivänä veljeään noutaessaan ja Erkki seuraavana päivänä.
Molemmat joutuivat sotilassairaalaan. Impin piti tulla sodan ajaksi
Orimattilasta kotiin, koska vanhemmat alkoivat olla jo vanhoja. Peltotöihin
saatiin myös avuksi nuoria miehiä. Olavi Laitalakin muistaa kerran olleensa
Ahosella niittämässä, häneltä oli viikatteen terä vahingossa katkennut ja hän
pelkäsi mennä sanomaan siitä isännälle. Mutta ”Papa” olikin sanonut, että
ihmisillehän näitä sattuu.
Ainon poika Lauri oli myös apuna Ahosella.
Hän vietti siellä paljon öitäänkin. Hän muistaa, että iltaisin Papa tuli
kamarin ovelle kysyen: ”Entä nyt?”. Se tarkoitti, että hänen oli luettava
iltarukous ennen nukkumista, minkä hän kiltisti tekikin. Alpo oli kerran ollut
niin väsynyt että nukahti ja hänet sai riisua ja kantaa sänkyyn. Keskellä yötä
poika heräsi ja huusi että ”me ei olla siunattu”, Lisi tummun oli noustava ylös
rukoilemaan että poika pääsi taas uneen.
Oskari Sefanias pääsi asemasodan aikana pois
rintamalta ja oli pari vuotta apuna töissä. Hän joutui kuitenkin palaamaan
vielä sotarintamalle, kun sota kiihtyi. Sillä reissulla hänkin haavoittui. Sen
jälkeen hän muutti Häkkilän kylälle.
Ahosella oli myös sotavanki Pavel, joka
kotiutui taloon hyvin. Hän sai ”porstukamarin” nukkumapaikakseen. Talonpojan
Martin hautajaispäivänä tämä Pavel, vihollismaan kansalaisena katso ettei voi
osallistua muistotilaisuuteen, hän oli naapurin Hermannilta kysynyt jos voi
hakea Ahosenkin lehmät navettaan. Sieltä Lauri hänet sitten löysi kun Papa
käski hakemaan syömään. Kun vangin sitten piti palauttaa, Lisi antoi evästä
matkaan ja antoi myös villasukat ja käsineet, Lauri vei vangin Kälviälle.
Erkki löysi vaimon ollessaan Kokkolassa
vartiointitehtävissä haavoittumisensa jälkeen. Lottatehtävissä ollut Hilja
Virgia Esantytär Räisänen tuli miniäksi Ahoselle 1944. Hilja sai ottaa emännän
tehtävät heti, sillä vanha emäntä oli tuolloin jo 73-vuotias ja Papa 80. Ja kun
Erkki nyt oli tuonut emännän taloon, Papa oli halukas luovuttamaan tälle
isännyyden.
Lapin sodan aikaan Ahosen talossa oli myös
evakkoperhe, he olivat Kantolat Pelkosenniemeltä.
Familjen Kantola från Pelkosenniemi kom som flyktingar till familjen
Ahonen Under Lapplandskriget.
Oskari-papa Tiilikkalan porstuan edessä noin
1945.
Papa-Oskar framför farstutrappen på Tillikkala. ca 1945.
Oskari-papan vointi alkoi huonontua. Hän oli
Amerikan kaivoksissa ollessaan saanut kivipölykeuhko sairauden, joka aiheutti
limaisuutta. Alpo muistaa, että Papa usein istui pihan kivellä ja hieroi
turvonneita jalkojaan. Lisi-vaimo hoiti hänet loppuun saakka. Oskari kuoli
vuoden 1946 heinäkuussa 81-vuotiaana. Kun vainaja tuotiin riihestä pihalle
ennen kirkolle lähtöä Papan Pilkki-koira tuli arkun alle jättämään hyvästinsä.
Hautajaiset olivat kotona ja Kankaan talossa.
Vaikka Oskari Ahosen alkutaival oli
mahdollisimman huono, hänestä kasvoi tasapainoinen ja pidetty ihminen. Hänet
muistetaan pitkästä parrastaan, suorasta ryhdistään ja huopahatustaan. Hän teki
työnsä tarkasti, oli puhelias ja maailmaa nähnyt eräänlainen merkkihenkilö.
Oskarin Iltarukous:
Armostas oi Isä lainaa, mitä lapses anelee.
Jesus turvaksi tule aina, meitä myöskin
auttelee.
Lohduttaja laupias, Pyhä Henki armias
Rukouksemme nöyrä kuulkoon, aamen ja se
tapahtukoon
Aamen aamen päätökseksi, suo enkeli
suojelukseksi.
Me maate lepoon menemme, ja Jeesuksen nimeen
nukumme.
Aamen
Oskar Efraimsson Ahonen föddes i Toholampi den 30 oktober 1864, och
döptes den 13 november. Faddrar var nybyggarna Jacob och Lovisa Johanson Kortelsmaa,
båda från Toholampi, bonden Johan Henriksson från Hirvikoski samt Mathilda
Jacobsdotter Ahola. 1890 tog Oskar namnet Aholin och från 1900 har efternamnet
varit Ahonen.
Oskar var näst yngst av familjens tio barn. Endast de två äldsta, Abraham
och Johan samt Oskar uppnådde vuxen ålder och även ålderdom. Oskars föräldrar,
bonden Efraim Hemmingsson Ahola t. Hukari t. Kukkola och Maria Elisabeth
Abrahamsdotter Hukari dog under nödåren, båda dog samma dag, den 18 juni 1868.
Det berättas att Oskari låg vid moderns bröst, ännu efter att hon redan var
död. Hon försökte i det längsta hålla pojken vid liv, eftersom den yngsta,
Kalle, dött i maj samma år 6 månader gammal. För Kalle och även föräldrarna har
som dödsorsak angivits nervfeber, som var en följd av undernäring. Det har
berättats att man vid denna tid fått råg från Ryssland, som man kokade välling
av, många var redan så undernärda att deras tarmar inte längre klarade detta.
Vid Katajaniemi ska det ha funnits en plats där man samlade de döda. Den 3-årige
Oskar och hans två år äldre syster Matilda Sofia placerades som fattighjon
troligen på någon av Hukari gårdar, där Oskar senare var dräng. Systern dog då
hon var 10 år. De äldre bröderna hade redan lämnat hemmet. Oskar arbetade
senare även på gårdarna Hietala och Oravala.
Som 21-åring, år 1885-86, reste Oskar till Amerika, där arbetade han i
början på en farm. Han berättade att den var så stor, att det tog en hel dag
att plöja ett varv. En gång då han arbetade på åkrarna, hade han träffat på en
skallerorm som han hade haft ihjäl med högaffeln. Senare arbetade han på
stenbrott och lärde sig där stenhuggaryrket.
I Amerika gifte han sig med Maija-Liisa Sefaniasdotter Tiilikka, de
vigdes i Fitchburg, Massachusetts på midsommaraftonen 1890 och en andra gång på
prästgården i Toholampi fyra år senare. Maija-Liisa kom också från Laitala i
Toholampi. Hennes föräldrar var Sefanias Lisasson Tiilikka t. Häkkilä och
Eva Maria Matsdotter.
Papa Oskari, Liisa tummu, Oiva, Signe, Aino,
Oski, Erkki ja Impi.
Papa Oskar, Liisa Tummu, Oiva, Signe, Aino,
Oski, Erkki och Impi.
Oskari och Maija-Liisa fick tre barn som de tog med sig till Finland. Den
yngsta av dem, Lempi Aliina föddes det år som de flyttade. Av barnen dog Aina
Sofia i Finland 5 år gammal och Hilja Maria 8 år gammal. Oskar och Maija-Liisa
köpte lite mark nedanför Korpiberget två år efter hemkomsten, där levde han som
torpare. Torpet kallades Davids stuga. De hade förutom stugan även ett stall,
ladugård och sädloge, några kor köptes också in. Platsen benämndes på
1950-talet som Hjalmar Niemonens stuga. Paret fick ytterligare fyra barn, av
dessa dog Johannes 5 år gammal.
Året då Aino föddes, 1899, gjorde Oskar ytterligare en Amerikaresa. I
passagerarlistan ses att torparen Oskar Aholin den 29 april 1899 avreste från
Hangö med skeppet Polaris och från England med Dominion Line. Resan kostade
honom 163 finska mark. Hustrun Maija-Liisa dog då sonen Oskar föddes den 28
mars 1906. Lempi var då 13, Aino 7 och Sigrid 5 år. Ett par år senare, gifte
Oskar om sig med Liisa Eriksdotter Tikka t. Lillsöfring. De vigdes 1908-08-23.
Avioliitto 1/Gifte 1
Vihityt - Vigda
1891-06-21 Fitchburg, MA, USA [2] .
Kuvassa todennäköisesti Maija-Liisa Tiilikka,
kuva otettu Fitchburg, Amerikka noin 1893.
På bilden troligtvis Maija Liisa Tiilikka, foto taget i Fitchburg,
Amerika ca 1893.
Lapset/Barn
Aina Sofia § Ahonen.
Hilja Maria § Ahonen.
Lempi Aliina § Ahonen.
Johannes § Ahonen.
Aino Lyydia § Ahonen.
Sigfrid (Signe) Maria § Ahonen.
Oskari (Oski) Sefanias § Ahonen.
Avioliitto 2/Gifte 2
Vihityt - Vigda 1908-08-23 Toholampi Pappila/Prästgård.
Liisa Tummu noin 1930.
Lisa Tummu ca 1930.
Lapset/Barn
Otto Eenokki § Ahonen.
Erkki Alexanteri § Ahonen.
Martti § Ahonen.
Lauri Matias § Ahonen.
Impi Elisabet @ Ahonen.
Källor
1.
Toholammin
Kirkkoherranvirasto 020116/RK Ahola 1862-69 s346
2.
Toholammin Kirkkoherranvirasto
020116
3.
Toholammin
Kirkkoherranvirasto 020116/Dödbok 1868
4.
HisKi
5.
Toholammin
Kirkkoherranvirasto 020116/Födda 1824
6.
Hki Arkisto
7.
Lampin/Lestin Suvut 1864-1900/Arto Hautala - HisKi
Skapad av Mailis Alvarsson (c) Framställd 2018-06-17 med
hjälp av Disgen version 2016.