Ansedel Lilja Lydia Kallentytär Lillvis

1911-1991

 

 

Lilja Lydia Kallentytär Lillvis

Syntynyt-Född: 1911-09-19 Toholampi, LS [1] .
Kuollut-Död: 1991-04-06 Toholampi, LS [1] .

Kalle Julius Lillvis

s/f 1878-04-23

k/d 1944-05-22 Toholampi

 

 

Lilja Lyydia* Annala

s/f 1889-08-12 Toholampi

k/d 1975-12-16 Toholampi.

 

 

Elämänkertomus/Levnadsbeskrivning

 

Lilja oli kotoisin Nisulan kylältä, tapasi Martin ja he alkoivat seurustella. Pari oli melko epäsuhtainen; Martti 182 cm ja Lilja lähes 40 cm lyhyempi tuberkuloosin vammauttaman selän takia. Martti oli hiljainen ja ujo, Lilja puhelias ja eläväinen. Pari kihlautui keväällä 1934 ja naimisiin he menivät lokakuun 5 päivänä samana vuonna. Avioliiton solmimista vauhditti ilmeiseti seuraavana talvena alkanut asevelvollisuus, joka tuolloin kesti lähes koko vuoden.

 

Elämä keskeneräisessä mökissä oli aluksi luonnollisesti vaikeaa. Lapin sodan aikana mökin kamarissa oli 6-henkinen pelkosenniemeläinen Vaaran perhe evakossa. Se ei ollut varmaankaan helppo talvi tuon perheen äidille. Heidän nuorin lapsensa oli syntynyt evakkomatkalla. Vesi piti hakea lähes puolen kilometrin päästä ja lehmät olivat Iso-Laitalan navetassa. Saunassa käytiin parin sadan metrin päässä naapurissa, jonne kuuma vesi piti viedä mennessään. Sodan loputtua oli vielä toinenkin perhe vuokralla, kunnes he saivat asutustilan Kärjenpurolta. Vuokralaiset helpottivat Liljan toimeentuloa, sillä leskeneläke ei ollut suuri, eikä ompelutyöllä tienannut kovin hyvin. Lisäksi paha astma oli riesana. Lääkkeitä ei siihen aikaan juuri ollut.

 

Kaarina ja äiti Lilja 1939.

Kaarina med mamma Lilja 1939.

 

Vähän kerrallaan Lilja sai asiota korjattua. Hän sai ostettua maatilkun itselleen ja myöhemmin vähän lisääkin maata. Mökkiä ehostettiin, vesijohto saatiin joskus 1950-luvulla. Siitä ei tosin ollut kauan iloa, sillä kaivo, josta se tuli, kuivui. Siihen aikaan talkootyötä tehtiin mielellään. Siitä oli Liljallekin apua mm. puiden pilkkomisessa. Toki Liljakin oli mukana talojen sadonkorjuussa, perunannostossa ja tarvittaessa lomittajana. Jos kylällä sattui kuolemantapaus, Liljaa kutsuttiin laittamaan vainaja arkkuun ja veisaamaan matkaan. Joskus piti ommella vainajalle paitakin. Monesti talvisin Lilja lähti taloihin ompelemaan säästääkseen polttopuissa.

 

Vuonna 1955 Lilja otti naapurin pyynnöstä vanhuksen hoidettavaksi. Silloin kamari puolitettiin ja 60-luvulla sisäänkäynti muutettiin toiseen paikkaan, jolloin kamarista tuli keittiö.

 

Lilja toimi pyhäkoulunopettajana 30 vuotta, järjesti hiihtoja ja pyhäkoulujuhlia ja tuurasi joulupukkia monena vuonna. Musiikki oli hänelle tärkeä asia. Sen takia hän osti pikku radion hyvin aikaisessa vaiheessa. Hän osallistui Laitalan Työväentalon toimintaan ohjelmansuorittajana, oli laulujen aloittajana syntymäpäiväjuhlissa ym. Kukat olivat toinen harrastus. Niitä oli sisällä ja ulkona, vaikka sisäkukat eivät olleet hänen astmalleen hyväksi. Ja kissa piti olla aina.

 

Vuonna 1973 Lilja muutti veteraanitaloon kirkonkylälle. Selviytyminen mökillä alkoi olla jo hankalaa sairauksien pahenemisen ja asunnon puutteiden vuoksi. Siellä hän oli innokas osallistuja vanhustenkerhossa. Hän esitti runoja, kun laulusta ei enää tullut mitään. Vuonna 1975 syntynyt tyttärenpoika Juha toi monta lisävuotta Liljan elämään. Sydänvika kuitenkin paheni, joten Oulun reissujakin piti tehdä, mutta reumakuumeen vioittamalle sydänläpälle ei voitu tehdä mitään. Myös toinen silmä sokeutui. Lilja kuoli tyttärensä hoivissa Kokkolassa 1991 huhtikuun kuudentena päivänä.

 

Muistopuheissa Liljaa kuvattiin seuralliseksi, suorapuheiseksi ja herkästi suutahtavaksi, mutta pian leppyväksi, eräänlaiseksi taiteilijaluonteeksi. Monet ovat jääneet kaipaamaan hänen nimi- ja syntymäpäivillä esittämiään laulutervehdyksiä. Hän piti yhteyttä kaikkiin sukulaisiinsa  ja hänen omilla merkkipäivillä kävi paljon väkeä.

 

Lilja, Tyyne ja Impi, voisikohan olla

 

Livet i den halvfärdiga stugan var i början svårt. Under Lapplands kriget hade man i stugans kammare en flyktingfamilj från Pelkosenniemi på sex personer. Det var säkert inte någon lätt vinter för den familjens mor. Deras yngsta barn föddes på flyktingresan. Vatten hämtades en halv kilometer bort och korna var i ladugården på Stor-Laitala. Bastun fanns 200 meter bort hos grannen, dit fick man bära med sig varmvatten. Efter kriget hade man ännu en familj som hyrde in sig tills de fick eget boende i Kärjenpuro.

Hyresgästerna underlättade Liljas liv, änkepensionen var inte stor, och sömmerskearbetet gav inte några stora inkomster. Hon led också av svår astma och det var ont om mediciner.

Lite i taget fick Lilja ordning på tillvaron. Hon kunde köpa en bit mark och senare även utöka den. Stugan renoveades, vatten fick de på 50-talet. Den lyckan varade inte länge eftersom brunnen snart torkade. På den tiden gjorde man gärna gemensamma dagsverken då man samlades för att hjälpa varandra med olika sorts arbeten. Även Lilja hade hjälp av det bl a vid vedhuggning. Hon hjälpe själv till på gårdana vid skördetid, potatisupptagning och som semesteravbytare. Om ett dödsfall inträffade i byn kallade man på Lilja för att förbereda den avlidna i kistan och för att sjunga psalmer på vägen. Ibland sydde hon skjortor till den avlidne. Ofta på vintrarna sydde hon på gårdarna för att spara ved hemma.

 

1955 tog Lilja på grannens begäran en gamling att sköta. Kammaren delades då av, på 60-taket flyttades ingången och kammaren blev då till ett kök.

 

Lilja var söndagsskolefröken i 30 års tid, anordnade skidlopp och fester och var jultomte under många år bara för att få se barnens glädje. Musiken var viktig för henne varför hon tidigt skaffade sig en radio. Hon engagerade sig i aktiviteterna på Folket hus, sjöng på födelsedagar osv. Blommor var en annan hobby, ute som inne. Och en katt fanns också alltid i hemmet.

Det blev slitsamt att bo kvar i stugan, 1973 flyttade Lilja till veteranboende i Toholampi kyrkby. Där deltog hon i pensionärsklubben, framförde dikter då sångrösten blev svag. Dottersonen Juha som föddes 1975 gav många extraår till Liljas liv. Hjärtfelet försämrades och hon fick göra några resor till sjukhuset i Uleåborg, men sjukdomen gick inte att stoppa. Hon blev snart också blind på ena ögat. Lilja dog den 6 april 1991 hos dottern i Karleby.

I minnestalet gavs bilden av en sällskaplig och rak människa, en som lätt brusade upp, men som snart lugnade sig igen. Lite av en konstnärstyp. Många saknar hennes sång på bemärkelsedagar. Hon höll kontakt med alla släktingar och på hennes egna bemärkesedagar många och uppvaktade.

Avioliitto/Gifte

 

 

Gift 1934-09-30 i Toholampi, LS [1] .

Martti § Ahonen. Född 1913-12-09 i Tiilikkala, Toholampi, LS [2] .
Död 1941-09-20 i Prääsä [2] .

Lapsi/Barn

 

Valma Kaarina Ahonen. Född 1938-07-17 i Toholampi, LS [3] .

 

Källor

1.     Toholammin Kirkkoherranvirasto 020116

2.     HisKi

3.     Kaarina

 

Personregister    Efternamnsregister    Ortsregister

Skapad av Mailis Alvarsson (c) Framställd 2019-01-01 med hjälp av Disgen version 2016.